Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

          Muistakaa laittaa oman ropehahmonne nimi tarinan alkuun.

  • Hahmon puhuminen laitetaan ''näiden merkkien sisään''.
  • Hahmon ajattelu laitetaan *näiden merkkien sisään*.
  • Hahmot ovat koiria ja susia joten muistathan käyttää tarinoissasi koira/susimaisia eleitä myös? esim. hännän heilutusta ja haukkumista.

 

Vuodenaika: Kevät

Twincesto_O.jpg

Lue tähän mennessä tapahtunut TÄSTÄ.

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Ginweed95

25.04.2017 20:48
Tesshin

Ron kertoi laumasta sairaita koiria, kuuntelin tarkkaan ja esitin kauhistuneen ilmeen Ronin kertoessa miten asiat olivat, ihmisistä, susista ja muusta. Hän kysyi mitä pitäisi tehdä ja ehdotti myöskin sitä, että jos koirat toisi tänne Vuorilinnalle turvaan. Ron piti katseensa tiukasti kii minussa ja näytti siltä, että haluaisi vastauksia nopeasti.
''Hyvä on, hyvä on. Mennään hakemaan ne koirat tänne Vuorilinnalle turvaan, ainakin siksi aikaa, että parantuvat täysin. He voivat nukkua jossain tässä Vuorilinnan pihalla, mietitään sitä lisää sitten kun olemme saaneet heidät tänne. Tulenko mukaasi hakemaan heitä?'' kysyin Ronilta.

Nimi: Glowe

24.04.2017 21:08
.:|zou:.

Izou johdatti kaksikon perheensä luolalle. Sayoko oli jo luolassa tiukalla kerällä pentujensa suojana, ja Giniin hymyillen vilkaisten Izou lähti hiippailemaan luolaan, jottei herättäisi toisia turhaan. Izou lähti jo Sayokoa kohti, mutta kuullessaan Ginin hyvän yön toivotuksen malamuutti pysähtyi ja katsoi taakseen makuulleen käyneeseen akitaan.
"Hyvää yötä, Gin", Izou vastasi, katsoi vanhaa läheistä koiraa hetkisen mietteissään, ennen kuin meni makuulle vaimonsa viereen. Sayoko ei herännyt Izoun saapumiseen. Ihan hyvä jos narttu sai nukkua, edelleen Izou uskoi että pennun kuolema oli emolle vaikeampi asia kuin isälle. Izou nukahti pian.

Aamulla Izou heräsi siihen, kun Sayoko antoi sille märän nuolaisusuukon kuononpieleen. Izou melkein säpsähti hereille unestaan, jota uros ei valitettavasti enää sekunttien kuluessa muistanut. Hetken uros katsoi Sayokoa hölmistyneenä, kuin ei olisi tajunnut kuka siinä vieressä makoili.
"Huomenta", Sayoko tervehti lempeästi, ja ilmeisen huvittuneena Izoun pöllästyneestä ilmeestä.
"Hu-HUOOOmenta..." Izou vastasi, mutta aamutervehdys keskeytyi haukotukseen. Pojat eivät olleet vielä heränneet, ja Izou vilkaisi Ginin suuntaan. Nukkuiko akita?
"Mitä tänään tapahtuu?" Sayoko kysyi uteliaasti ja nyökkäsi päällään perheen vierasta, Giniä.
"Gin ja minä ajattelimme mennä kaksistaan uimaan jonnekin... Ajattelin sitä eteläistä lähdettä, siellä... siellä... äh.." Izou yritti miettiä mikä varasti Sayokon tuntemapaikka oli lammen, -joka oli oikeastaan lähde- lähistöllä.
"Eikös siinä ole se kallio josta sinä ja Miu putositte viime vuonna, ja saitte lumivyörynkin aikaan?" punavalkea narttu kysyi hetken mietittyään.
"Kyllä, juuri sitä lampea tarkoitan. Eikä se mikään lumivyöry ollut, pikkuisen vain humahti lunta mukana", Izou väitti vastaan, vaikka muisti kyllä hyvin itsekin, että jos Miu ja hän eivät olisi olleet liikkuvien lumilohkareiden päällä, olisi alle jäänyt koira kuollut. Sayoko naurahti Izoun kiistelylle, ilmeisesti narttukin oli vähän eri mieltä 'pienestä humahduksesta'.
"Mutta niin, jos siis voisit hoitaa poikia päivän ajan? En tiedä kauanko olemme Ginin kanssa lammella, mutta kun lähettejäkin saattaa palata tänään", Izou kysyi silkinpehmeästi, vaikka tiesi, ettei Sayokoa tarvinnut suostutella huolehtimaan pennuista.
"Älä mieti niitä lähettejä, Izou, vaan vietä nyt laatuaikaa ylipäällikön kanssa", Sayoko toppuutteli puolisoaan.
"Minä yritän..." Izou vastasi korviaan vähän luimien. Ei kai virkaintoisuudessa ollut mitään pahaa? Uskoiko Sayokokin Izoun ajavan itsensä loppuun? "Keksi sinäkin poikien kanssa jotain kivaa. Ömm... Käykää metsästämässä", Izou ehdotti.
"Ei kannata, Miun luolan karhusta jäi aika paljon jäljelle", Sayoko vastasi.
"Ei kun voihan vieraille alkaa jo kerätä ruokaa, ei riista parissa päivässä vanhene... Mutta jos ette halua metsästää, niin.... Käykää siellä vuorella, Kisaragin luolassa. Pojat halusivat mennä sinne", Izou jatkoi. Sayoko mietti hetken.
"Tuo voisi kuulostaa ihan hyvältä. Ehdotan sitä pojille jahka he heräävät. Antaa heidän nukkua nyt", narttu vastasi.
"Niin.. Otathan jonkun mukaan sinne vuorelle?" Izou kysyi, eikä tajunnut heti lipsautustaan. Izou halusi toisenkin aikuisen pentujen turvaksi siksi, että pelkäsi pienokaistensa menettämistä, ei suinkaan siksi ettei Sayoko pärjännyt pentujen kanssa. Mutta miten Sayoko vihjaisun ottaisi, Izou nuolaisi hermostuneesti kirsuaan, kun vaimo käänsi katseensa Izouun. Hetken Sayoko oli hiljaa, melkein kuin punnitsisi Izoun sanoja, tai ainakin Izousta se siltä tuntui. Saattoihan narttu muitakin juttuja miettiä.
"Joo, otan", Sayoko totesi välinpitämättömästi. Huh, Izou oli jo ehtinyt pelätä että narttu suuttuisi taas.
"Hyvää päivää teille, me tästä voisimme lähteä Ginin kanssa", Izou päätti keskustelun ja nousi makuulta luolan lattialta, jota oli pehmustettu kuusenoksilla ja sammalella. Mikäli Gin ei olisi hereillä, Izou herättäisi sen ja kaksikko lähtisi lammelle.

"Tuolla se näkyy", Izou totesi taaenpana kulkevalle Ginille, ja malamuutti katsoi jyrkänteeltä alas. Sen pohjalla näkyi pienehkö lampi. Se ei ollut kuin kymmenisen metriä leveä ja pitkä. Sen päällä ei ollut lunta, ja lampi näytti olevan jäässä. Oli siellä kumminkin vettä uimiseen asti, vedenpintaa laskevasta jäästä huolimatta. "Putosin viime vuonna Miu kanssa tuolla vähän edempänä, mennään tästä vähän loivemmasta kohdasta alas", Izou totesi ja loikkasi jyrkkään rinteeseen. Vaikka Izou puhui loivasta, sai tässäkin rinteessä olla tarkkana, että erotti missä oli pelkkää lunta ja missä kiveä. Rinteessä oli ikäviä kallionkoloja, ja sitä oli vaarallista mennä kohtisuoraan alas. Izou lähti siis kulkemaan tiheää siksakkia rinnettä alas.

Nimi: Glowe

24.04.2017 12:42
>>Jerome

"Älkää arkailko, saatte syödä tämän kaiken", kun Ron ja Jerome tulivat saaliineen resuisen koiralauman luokse, Jerome vakuutteli heille, että saaliita sai syödä. Ron ehdotti menemistä Vuorilinnalle.
"Mene sinä, minä jään tänne turvaksi. Etsi Tesshin, Ron. Hän osaa varmasti ehdottaa mitä tehdä!" Jerome huusi Ronin perään, sillä nuorempi ja tummempi sakemanni pinkoi jo metsän halki. Jerome katseli hetken sen perään, ennen kuin käänsi huomionsa takaisin vieraaseen laumaan. Se nuori, suvaitsevainen ja rauhallinen koira, Kamatora jos Jerome oikein muisti, oli alkanut jakaa pehmeä lihaisia saaliita emoille ja pennuille. Kun nuorimmat olivat saaneet ruuat, oli vanhinpien vuoro.
"Minne se lähti?! Häh?! Etkö vastaa!!??" Se epäluuloinen vanhus ärisi niskavillat pystyssä Jeromelle.
"Ron meni hakemaan Oun kenraalia, Tesshiniä. Ylipäällikkö ei pääse juuri nyt tulemaan, mutta siitä seuraavaksi vastuussa on Tesshin. Syökää nyt kunnolla, että jaksatte Vuorilinnalle. Siellä saatte lisää ruokaa", Jerome selitti niin vanhukselle kuin muillekin.
"Kiitos Jerome", Kamatora sanoi nyökäten ja alkoi syödä omaa pientä osaansa. Jerome istahti märälle maalle ja piti vahtia, jos joku haluaisi nukkuakin tässä välissä. Tosin, Ron löytäisi Tesshinin varmaan nopeasti, eikä aikaa lepäilyyn jäisi paljoa.

Vastaus:

12kp!

Ginweed95

Nimi: Mitjatar

24.04.2017 06:47
Ron

Tesshin juoksi Ronia vastaan ja alkoi pommittaa tätä kysymyksillä.
"Tesshin, vastaan tuli vieraita koiria. Kokonainen lauma! He ovat laihoja ja sairaita ja tarvitsevat apua. Ihmiset valuttivat maahan heidän reviirilleen jotain ainetta, joka teki heidät ja kaikki muut eläimet siellä sairaiksi. Siksi riistakin lähti. Kun he yrittivät siirtyä puhtaammille maille, sudet kävivät heidän kimppuunsa. Heidän haavoistaan ei kylläkään vuoda enää verta. Kävin Jeromen kanssa hieman metsästämässä heille. Laumassa on aikuisia uroita, vanhuksia, pentuja ja emoja. Heitä on kymmeniä", Ron selosti.
"Mitä meidän pitäisi tehdä?" uros kysyy Tesshiniltä kääntäen katseensa tähän.
"Ajattelimme tuoda heidät hieman myöhemmin tänne Vuorilinnalle. Siellä olisi paremmat oltavat kuin siellä, missä he ovat nyt", hän jatkoi pitäen katseensa tiukasti kiinni Tesshinissä.

Vastaus:

10kp!

Ginweed95

Nimi: Ginweed95

23.04.2017 22:51
Hopeanuoli (Gin)

Izou käänsi katseensa minua kohti ja kertoi, että uimisehdotus kuulosti hyvältä ja se, että viettäisimme kahdestaa poikien keskistä aikaa. Hän kertoi myös, että laakson ulkopuolella oli lampi, jossa saattoi olla vielä jäätäkin rikottavana. Se kuulosti oikein mukavalta. Pian malamuutti totesi olevansa väsynyt ja ehdotti minulle, haluaisinko mennä hänen ja Sayokon luolalle nukkumaan.
''Totta kai, jos se vain sopii, että tulen sinne nukkumaan'', vastasin Izoulle ja malamuutti vaikutti siltä, että se sopisi heille jos nukkuisin siellä. Toki ei kai hän muuten olisi ehdottanutkaan, että menisin heidän luolaansa nukkumaan jos se ei kävisikään.
Lähdimme siis liikkeelle, jotta emme väsyisi ainakaan kesken matkan. Izou juoksi edeltä ja minä juoksin tämän perässä. Juoksimme nopeasti luolalle, keskustelematta matkalla mitään. Kun saavuimme luolalle, valitsin hyvän nukkuma paikan joka oli kuitenkin kauempana Izousta ja tämän perheestä. En halunnut kumminkaan sentään ahdistella heitä. Koitin olla mahdollisimman huomaamaton nukkuessani heidän luolassaan. Sayoko ja pennut olivat jo unten mailla joten piti olla hiljaa, emmekä voineet enään keskustella Izoun kanssa.
''Hyvää yötä Izou'', sanoin kuiskaavalla äänellä Izoulle, käperryin kerälle ja aloin nukkumaan odottaen tulevaa päivää.

Vastaus:

16kp!

Ginweed95

Nimi: Ginweed95

23.04.2017 22:40
Tesshin

Tassuttelin Vuorilinnan pihalla, mietiskellen mitä tänään voisin tehdä. Akame oli jossain vieläkin Kurotoran kanssa ja Jerome sekä Ron olivat myös jossain kauempana. Mieluiten haluaisin viettää aikaa heidän kanssaan, mutta nyt piti keksiä jotain muuta seuraa ja tekemistä. *Ihanan aurinkoinen kevät päivä, lumi on sulanut kokonaan pois, ilma on ihanan viileä ja raikas*, mietin mielessäni samalla kun kävelin vain vailla päämäärää Vuorilinnan piha-alueella.
Pian kuitenkin huomasin jonkun juoksevan kovaa kohti Vuorilinnaa. *Tuohan on saksanpaimenkoira, voisiko se olla Jerome tai Ron? Ei kai mitään ole sattunut?* mietin mielessäni ja lähdin juoksemaan vastaan sakemannia. Huomasin sakemannin pysähtyneen, varmaankin tasaamaan hengitystään, oli se sen verran kovaa vauhtia tullut ja jos se pitkänkin matkan on juossut niin ymmärrän. Juoksin siis koiran luokse ja huomasin, että Ron se oli.
''Ron, mikä hätänä? Miksi juoksit noin kovaa tänne ja missä Jerome oikein on? Tehdän lähditte yhdessä liikkeelle, ei kai mitään ole sattunut?'' pommitin kovaa vauhtia Ronia kysymyksillä, odottaen malttamattomana kertoisiko hän hyviä vai huonoja uutisia.

Vastaus:

15kp!

Ginweed95

Nimi: Mitjatar

22.04.2017 12:57
Ron

"Olet oikeassa", Ron totesi Jeromelle ja nosti nappaamansa linnun maasta.
"Mennään", hän jatkoi. Koirat hakivat loput saaliinsa ja astelivat aukiolle, jossa vieras lauma oli. Ron pani merkille, että vastaanvänkäävä vanhus näytti sangen tuohtuneelta. Vanhus kiristeli hampaitaan.
"Toimme ruokaa", Ron totesi laumalle, vaikka kaikki varmasti huomasivat sen muutenkin. Lauman koirat alkoivat syödä ja heillä näytti olevan aika kova nälkä. Muutamat kiittivät, muutamat eivät ehtineet ahmimiseltaan.
"Meidän pitää kertoa näistä koirista muille", Ron sanoi.
"Minä ainakin menen Vuorilinnalle. Saat valita itse tuletko mukaan", uros jatkoi.
"Odottakaa te täällä. Palaamme pian", hän lisäsi laumalle ja juoksi pysähtymättä katsomaan taakseen halki metsän kohti Vuorilinnaa. Viimein Vuorilinna ilmaantui näkyviin. Ron pysähtyi tasaamaan hegitystään.

Vastaus:

13kp!

Ginweed95

Nimi: Glowe

22.04.2017 11:54
”Muistan Gin”, Izou otti vanhemman koiran neuvon vastaan avoimin mielin, ja oli tottakin, että joskus Izou unohti levätä. Väsyneenä Izou sitten osasikin olla vähän tiuskiva ja äkkipikainen persoona. Gin jatkoi ehdotustaan, puheenaiheen siirtyessä huomiseen päivään. Kahdenkeskeistä aikaa? Sehän kuulosti hyvältä. Izou höristi korviaan, ja kääntyikin nyt akitaa kohti. Joo, kyllä se varmasti Sayokolle sopi.
”Tuo kuulostaa uimisehdotusta myöten hyvältä. Mennään vain huomenna, laakson ulkopuolella on lampi jossa saattaa olla jopa vähän jäätä rikottavana”, Izou vastasi mielissään.
”Mutta tiedätkös? Nyt minua väsyttää. Haluatko lähteä Sayokon ja minun luolalleni nukkumaan?” Izou kysyi. Jos Gin haluaisi jäädä tänne, voisi se jäädä. Kyllä Gin jo varmaan osaisi suunnistaa takaisin Izoun perheen kotiin, jos Izou lähtisi jo edeltä.

Vastaus:

8kp!

Ginweed95

Nimi: Glowe

22.04.2017 11:47
>>Jerome

"Tuo on kyllä hankala, kolokin tuossa ihan vieressä, eikä sinne ainakaan minun läskipääni mahdu", Jerome tuumasi, kun näki Ronin huomaaman jäniksen. Hetken paimen mietti ja pohti, kannattiko yrittää saada jänistä kiinni. Olihan heillä tässäkin suut täynnä ruokaa.
"Kuule, jos annetaan sen olla? Näistä saaliista riittää kyllä ensimmäiseen hätään laumalle. He varmaan jo ihmettelevät missä viivymme. Pidetään mielessä missä tuo kani pitää pesäänsä. Mietihän, sehän saattaa parasta aikaa kasvattaa meille kymmenen uutta saalista", Jerome kertoi nuoremmalle saksanpaimenelle. Ei jokaista saalista tarvitsisi tappaa. "Mennään takaisin niiden koirien luokse", Jerome ehdotti, ja kääntyi nääntyneiden koirien sijainnin suuntaan. Se ei kuitenkaan lähtisi liikkeelle, ennen kuin saisi Ronilta suostumuksen.

//Voit hitata ne tyypit syömään, ja nämä menemään Vuorilinnaan, jos haluat ^^


Vastaus:

10kp!

Ginweed95

Nimi: Ginweed95

21.04.2017 23:31
Hopeanuoli (Gin)

Izoun vastatessa minulle, hän ei antanut katsettaan minulle vaan katsoi horisonttiin. Hänen piti miettiä, milloin hänellä olisi ollut vapaa-aikaa. Pian Izou kuitenkin kertoi, mitä yleensä päivisin teki tai miten heidän päivärytminsä suunnilleen aina meni. Kuuntelin tarkkaan, kun uros kertoi pitkästi päivän menoistaan.
''Sinulla on paljon tehtävää joka päivä. Muista kuitenkin, että vaikka haluatkin tehdä paljon Mutsun eteen, sinun on kuitenkin levättävä välillä ja otettava aikaa itsellesi. Älä kuluta itseäsi loppuun'', kerroin Izoulle kun tämä oli lopettanut puheensa.
''Voitaisiin vaikka huomenna tehdä jotain kahdestaan? Jos se vain Sayokolle sopii, että on pentujen kanssa. Niin ja sinulle itsellesi myös tietenkin, enhän minä sinua halua mihinkään pakottaa. Mutta voitaisiin mennä jonnekkin, vaikka ihan vaan uimaan kylmään veteen tai jotain muuta erikoista, se olisi hauskaa. Pidettäisiin kivaa, edes pari tuntia?'' jatkoin vielä.
Halusin, että Izou saisi pienen irti oton arjestaan, hän oli jo niin tottunut kiireeseen ja suuriin tehtäviin, että ei välttämättä huomannut, ettei hän pitänyt ollenkaan vapaa-aikaa yksinään tai muutenkaan. Siltä hänen puheensa ainakin kuulosti. Arvostan kuitenkin sitä, miten uskollinen Izou on omalle arvolleen ja Mutsulle.
Käänsin katseeni myös horisonttiin ja jäin odottamaan Izoun vastauksia ehdotuksiini.

Vastaus:

15kp!

Ginweed95

Nimi: Mitjatar

21.04.2017 22:26
Ron

Kuullessaan Jeromen kysymyksen, Ron ei kääntynyt.
"Katso", hän sanoi ja osoitti käpälällään kohti suurta kiveä, jonka alla oli pieni pensas. Pensaan alla oli jäniksen kolo. Kolon vieressä istui jänis. Jänis oli hyvinsyönyt ja kaikinpuolin maukkaan ja herkullisen näköinen. Ronille iski kova halu napata jänis, tai että joku nappaisi sen.
"Kunpa meillä olisi mukana vaikka Akame tai Tesshin, niin saisimme sen kiinni", Ron haikaili.
"Raikaken toimisi tuohon", uros jatkoi.
"Miten me sen nyt voisimme saada? Vai etsimmeko toisen?" hän kyseli Jeromelta. Silloin jänis loikki metrin lähemmäs koiria ja pysähtyi.

Vastaus:

8kp!

Ginweed95

Nimi: Glowe

21.04.2017 21:36
>>Jerome

Sakemanni vain hymähti napakasti nyökäten ja lähti omine kantamuksineen Ronin perään. Jerome uskoi Ronin sanoja, ettei sen aiemmin mainitsema asia ollut kovin tärkeä, ja siksi Jerome ei myöskään kysynyt asiasta sen tarkemmin. Kaksikko jatkoi metsästämistä vielä jonkin aikaa.
"Niin saamme, ehkä voisimme jo- Ron, miksi pysähdyit? Näitkö saaliin?" Jerome jarrutti melkein täydestä vahudista kesken matkan ja vaiensi sanansakin. Ron oli juuri pysähtynyt ja Jerome tiedusteli syytä uroksen käytökselle. Jerome luuli että Ron oli havainnut taas uuden saaliin. Heillä oli jo hyvin ruokaa mukana, ja sitä Jerome olikin ollut sanomassa, että he voisivat varmaan jo kohta palata lauman luokse.

Vastaus:

5kp!

Ginweed95

Nimi: Mitjatar

21.04.2017 21:31
Ron

*Toisaalta, hänhän saa muutenkin väistämättä tietää sen...*, Ron ajatteli.
"Eipä minulla mitään sen erikoisempaa ollut", hän tokaisi ja katsahti kohti pensasta. Pensaan juurella seisoi lintu.
"Odota hetki", uros sanoi hiljaisemmalla äänellä kuin aiemmin ja lähti hiipimään kohti lintua. Pian Ron oli ilman sen suurempaa vaivaa saanut linnun hengiltä ja hän heilautti häntäänsä tyytyväisenä.
"No, mennään!" Ron haukahti ja juoksi metsään jäämättä odottamaan Jeromen vastausta. Aurinko paistoi kirkkaasti ja vain muutama pilvi lipui kirkkaansinisen taivaankannen poikki. Ruokaakin oli runsaasti. Metsästys oli helppoa, koska ei haitannut jos saalis pääsi pakoon, kun melko pian ilmaantui uusi. Koko laumalle saataisiin melko nopeasti riittävästi ruokaa, vaikka lauma olikin suhteellisen iso.
"Saamme varmaan pian ruokittua koko lauman", Ron sanoi ääneen. Ja pysähtyi.

Vastaus:

10kp!

Ginweed95

Nimi: Glowe

19.04.2017 21:17
.:|zou:.

Mustavalkea malamuutti katseli alhaalla aukeavaa Mutsun maata, sen rinteikästä maastoa, vaikka tämän kallion alainen maa olikin Mutsun tasolla tasaista. Nyt sulava maa ja pimenevä taivas olivat kullankeltaiset laskevasta auringosta. Joka nyppylän ja pienemmän laakson tuntien Izou kumminkin tuijotteli alkuhetket horisonttiin ja nimesi notkoja ja huippuja. Sitten se siirsi katseensa alemmas ja yritti saada silmiinsä kallioiden ja puiden lomassa ehkä liikkuvia otuksia. Oli kuitenkin yllättävän hankala sanoa tältä etäisyydeltä, oliko liikkuva otus karhu vai koira.
Gin oli istuutunut, Izou seisoi, mutta mautti silti yhtäkaikki näkymästä, nuoremman uroksen mietiskellessä jo tiedotustilaisuutta, kokoontumista jonne se oli lähettänyt veljensä viemään sanaa viestinviejille ja Kuuntelijoille. Izou mietiskeli mitä sanoisi, mitä kuulijat luultavasti kysyisivät ja kuinka pian kaikilta mahdollisilta alueilta tulisi koiria. Aamulla lähimpien alueiden koirat varmaan tulisivat. Porukkaa saattoi lähistöltä tulla enemmänkin, kuin vain muutama kuuntelija. Heidät pitäisi majoittaa jonnekin. Hmh, kokous itsessääm voitaisiin pitää tästä hieman pohjoiseen, siellä oli isohko puiden suojaama aukio, jonka reunall oli iso, melkein kymmenen metrin levyinen ja ehkä vähän päälle metrin korkuinen kivi. Tai varmaan vain se osa näkyi maanpinnalla valtavasta kallionlohkareesta mutta kivi se silti oli. Puut suojaisivat kuulijoita tuulelta, jos huono keli sattuisi ja kiveltä pystyi puhumaan ilman että tarvitsi huutaa ääneään käheäksi. Piakkon Gin rikkoi vallitsevan hiljaisuuden ja sai Izoun toisen valkea karvaisista korvista kääntymään vanhaa akitaa kohti. Izou ei katsonut Giniin, vaan tuijotteli horisonttiin. Melkein kuin kaukana siintävien kukkuloiden takaa voisi putkahtaa selkeästi kirjoitettu vastaus kysymykseen, johon Izou mietti vastausta.
"Hmh, vapaa-ajalla? Tässähän pitää ensin ihan miettiä millon on vapaa-aikaa", Izou pohti ääneen, katsellen kullan ja punaisen monissa eri sävyissä olevaa maisemaa.
"Päiväni nyt kulkee siten että herään perheeni luolassa, ja vietän aamun Sayokon ja poikien kanssa. Syömme ja aamupäivän sitten opetan pojille mitä ne nyt haluavatkaan oppia, usein jotain taistelujuttuja. Keskipäivään mennessä etsin osan veljistäni, yleensä he menevät nykyään aamusella isää hoitamaan, taikka metsästämään. Sitten päivä sisältääkin tavanomaisia johtamishommia. Käsittelemme veljien kanssa uutisia ja havaintoja Mutsun eri alueilta ja isän luvalla toteutamme ideoitamme. Mutsu on niin valtava alue että uutisia tulee koko ajan, hirveästi tietoa mitä miettiä ja muistaa, kamalasti asioita mitä pitää hoitaa. En todellakaan jaksaisi ilman kuutta veljeä. Metsöstämme ja kokoamme päivittäin koiria viemään tuoretta lihaaa vanhuksille tai periheille joissa tiedetään olevan pieniä pentuja, sairaita tai loukkaantuneita. Jaantehtäviä lähialueen koirille, lähetän viestejä kauemmas... Kerran kuussa yritän päästä käymään kaukaisimmissakin kolkissa kuulumisia keräämässä ja vierailemassa. Yleensä myös niillä muutaman päivän reissuilla osallistun pariinkin karhunkaatoon, ne kun on aikamoinen riesa täällä Mutsussa. Ne varastavat riistaa ja käyvät toisinaan koirien kimppuun. Mutta vierailujen pääpointti on luoda suhteita asukkaisiin, näyttää mutsulaisille että vaikka valtias vanhenee, Mutsi ei heikkene. Pidän hauskaa vierailupaikoilla, tutustun tulokkaisiin ja kuuntelen uutiset. Pojat pääsivät tänä talvena ensimmäisiä kertojaan mukaan pitkälle matkalle. Mutta niin, vapaa-aikaa on ehkä eniten illalla. Sillon yleensä leikin poikien kanssa, tai kertaamme aamulla opittua. Painin usein veljien kanssa, pitäähän sitä taitoja pitää yllä. Sittenpä alkaa koko päivän ympäriinsä juokseminen painaa jaloissa ja pitää mennä nukkumaan. Siinä on peruspäivä, ja jos siihen vielä lisätään jonlun loukkaantuminen, etäisen mutsulaisen avunpyyntö, jokin uhka, huono riistaonni tai muuta sellaista niin on siinä ihan mukavasti soppaa pyöritettävänä", Izou kertoi. Nuoruuden voimissaan oleva Izou halusi olla mukana niin monessa Mutsun tapahtumassa kuin mahdollista. Usein se joutui harmikseen pistämään asiat tärkeysjärjestykseen, ja jättämään toisen asian pois. Onneksi veljet olivat samalla tavalla uutteria koiria jotka eivät paljoa laiskottelusta välittäneet. Erityisesti Denshichillä, Saburoulla ja Shinsakulla tuntui olevan sellainen ajattelutapa, ettei päivän aikana ollut tehnyt tarpeeksi töitä, jos illalla ei lihaksia kivistänyt.

Vastaus:

30kp!

Ginweed95

Nimi: Ginweed95

17.04.2017 23:33
Hopeanuoli (Gin)


Izou sanoi, että menisimme kahdestaan katsomaan auringonlaskua, koska Kisaragia ei kiinnostanut auringonlasku ja Sayoko meni viemään pentuja nukkumaan päin. Hän kertoi myös, että menisimme länteen päin, sulvan maan ylitse kohti länttä. Izou näytti tietä, juoksimme nopeasti ja saavuimme kielekkeelle, näin auringonlaskun ja pysähdyin paikoilleni.
''Miten kaunista'', sanoin.
Istuin ja ihailin auringonlaskua. Olimme kauan ihan vain hiljaa Izoun kanssa ja ihastelimme auringonlaskua. Päätin kuitenkin keskeyttää hiljaisuuden.
''Izou, mitä kaikkea yleensä puuhastelet täällä Mutsussa, ymmärrän kyllä että normaali perhe elämä vie paljon aikaa, mutta mitä teet silloin kun sinulla on vapaa-aikaa? Tai mitä tykkäät tehdä?'' kysyin Izoulta joka oli vierelläni.

Vastaus:

7kp!

Ginweed95

Nimi: Ginweed95

17.04.2017 23:11
Akame

Kurotora hyökkäsi nopeasti karhun kimppuun huomatessaan tämän. Nousin hitaasti, mutta varmasti ylös. Paikkojani hieman kolotti äskeisen iskun ansiosta, mutta se ei haitannut, minun oli autettava ystävääni. Samalla hetkellä karhu iski kyntensä Kurotoran selkään ja kaikoira rysähti maahan, nousten kuitenkin nopeasti takaisin ylös. En ehtinyt tehdä mitään, kun karhun kynnet olivatkin jo kaikoiran kyljessä ja uros lensi jälleen kerran kauemmas karhusta, mutta koitti taas uudelleen hyökätä karhun kimppuun.
Lähdin myös hyökkäykseen, jos Kurotora pystyi noiden iskujen jälkeen hyökkäämään karhun kimppuun, pystyin minäkin yhden iskun saaneena hyökkäämään. Juoksin ja huomasin puun vieressäni, päätin loikkia ylös puuhun. Menin roikkumaan takajaloistani puuhun ja olin valmis tekemään Raikaken-iskun. Kuten yleensä, iskusta seurasi ensin pieni lehtipyörre, jonka seurauksena karhu katsoi ylös puuhun joka oli tämän yläpuolella, tämän jälkeen irrotin otteeni puusta ja lähdin kovaa vauhtia alas päin kohti karhua. Käänsin kroppani niin, että sain osuman karhun silmään, joka tämän seurauksena puhkesi, ponnistin ja sain tämän jälkeen otteen karhun kuonosta. Roikuin karhun kuonossa pitäen lujasti otteeni siinä.
''Kurotora, hyökkää, nyt sinulla on tilaisuus haavoittaa sitä kun se keskittyy minuun!'' huusin kovaäänisesti kaikoiralle.

Vastaus:

18kp!

Ginweed95

Nimi: Pyry

15.04.2017 18:01
Kurotora

Pysähdyin kuullessani Akamen avunhuudon. Samassa pudotin kalat maahan, käännyin hampaat irvessä ympäri ja ärisin: "Käpälät kauas Akamesta, sinä kirottu paholainen!"
Ryntäsin kohti karhua, joka oli äskettäin kääntynyt katsomaan minua. Syöksyin sen kimppuun ja iskin hampaani sen lapaturkkiin. Hampaani upposivat karun paksuun, ruskeaan turkkiin.
"Jos jotain voin tehdä kuolleiden veljieni hyväksi, niin tämän", murisin ja upotin hampaani yhä syvemmälle, alkaen pyöriä ympäri saaden veren roiskumaan. "Ainakaan sinä et tapa enää yhtäkään koiraa niin kauan kuin minussa henki pihisee!"
Äkkiä karhu nousi takajaloilleen ja iski minua oikean etukäpälänsä kynsillä selkään, niin että tunsin pedon kynnet syvällä lihassani. Se ravisti minut pois kimpustaan, rysähdin maahan ja ilmat pakenivat keuhkoistani. En todellakaan aikonut luovuttaa! Ponkaisin takaisin jaloilleni ja kohtasin karhun katseen raivoisasti muristen, jalat harallaan ja lihakset turkin alla pullistellen.
"Voit olla varma, että pääset pian rakkaan pentusi luokse!" Hyökkäsin eteenpäin ja iskin hampaani karhun kuonoon. Eläin harppasi taaksepäin ja huitaisi valtavilla käpälillään ilmaa. Näin sivusilmällä Akamen ja toivoin, ettei valkoturkkiselle uroskoiralle ollut käynyt pahasti ilmalentonsa jälkeen. Yht'äkkiä karhu laskeutui kaikille neljälle jalalleen, iski kynsillään kylkeäni ja viskasi minut kauemmas. Murahtaen kierin maassa ympäri, kunnes otin käpälilläni voimalla kehoni painon vastaan ja pysäytin vauhtini. Vilkaisin Akamea, ennen kuin syöksyin karhun kimppuun viha voimaa antaen.

Vastaus:

17kp! Onnittelut, pääset tasolle kaksi ja lisänä saat +15kp!

Ginweed95

Nimi: Ginweed95

14.04.2017 22:00
Akame

Kurotora saalisti yhteensä neljä kalaa.
"Hyvä saalis", sanoin kaikoiralle.
Saavuttuaan maalle hän tokaisi, että lähdetään jo ja kauhaisi omat saaliinsa suuhunsa ja lähti heti matkaan, katsoen taaksepäin tulenko minä perässä.
Kauhaisin myös omat saaliini suuhuno ja suuni oli aivan ammollaan saaliiden määrästä. *Kaipa minä saan nämä kannettua*, mietin mielessäni ennen kuin lähdin liikkeelle Kurotoran perään.
Lähdin liikkeelle ja samassa kuulin puskasta juoksu askelia, pysähdyin ja eteeni pomppasi karhunpentu muristen minulle.
"Odota Kurotora!" huusin kovaan ääneen ja samalla hetkellä karhunpentu hyökkäsi minuun kii. Pudotin saaliit suustani saadessani iskun pennulta. Pyristelin itseni irti karhunpennun otteesta ja siirryin kauemmas tästä. Pentu lähti uuteen hyökkäykseen minua kohti.
"Minulle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin päästää sinut päiviltäsi", ärjäisin murahtaen karhunpennulle ja lähdin myös hyökkäykseen. Väistin pennun iskun ja iskin tätä suurin piirtein keuhkojen kohdalle kovalla voimalla, purin hampaani tämän nahan läpi ja pidin otteeni niin kauan kunnes tunsin että tämä ei enään hengittänyt. Päästin otteeni irti karhunpennusta.
"Ei mitään hätää enään", sanoin kaikoiralle, mutta samalla hetkellä puskasta tuli esiin erittäin vihainen emo karhu joka hyökkäsi kimppuuni salaman nopeasti. Karhu nosti minut hampaisiinsa ja heitti kauemmas. Karhu tuijotti minua enkä pystynyt liikkumaan, makasin toimettomana maassa.
"KUROTORA, AUTA MINUA!" huusin kovaa odottaen kaikoiran apua.

Vastaus:

20kp!

Ginweed95

Nimi: Pyry

14.04.2017 10:38
Kurotora

"Kolme", vastasin Akamelle, joka odotteli minua märkää turkkiaan nuollen. "Saalistan vielä yhden, sitten riittää."
Saatuani yhden kalan lisää, menin rantaan, laskin pyydykseni maaan ja ravistin vdet turkistani, niin että auringossa kimmeltäviä vesipisaroita roiskui ympäriinsä. Sitten suoristauduin ja nostin katseeni Akameen. Se katsoi minua odottavasti.
"Lädetääs nyt", murahdin. "Ei tässä koko loppuiltaa ole aikaa jumittaa."
Kahmaisin omat kalani hampaisiini ja lähdin edellä juoksemaan takaisin Vuorilinnalle. Vilkaisin taakseni varmistaakseni, tuliko Akame perässä ja kurtistin sitten kuonoani; Uroksen olisi parasta tulla.

Vastaus:

5kp!

Ginweed95

Nimi: Ginweed95

11.04.2017 22:51
Akame

Kurotora oli saanut jo ainakin kaksi kalaa kii ja minä vasta yhden. Olin hieman sivusilmällä katsellut kaikoiran rauhallista taktiikkaa metsästää kaloja ja otin siitä mallia.
Keskityin ja olin hiiren hiljaa, näin luokseni saapuvan kalan ja kun kala oli lähelläni, työnsin kovaa vauhtia kuononi veteen ja sain kalan kiinni.
''Jes'', sanoin saadessani kalan kiinni.
Menin viemään saaliini rantaan muiden vierelle. Oli aika pyydystää vielä lisää kaloja. Menin jälleen kerran asemiini odottelemaan sopivaa kalaa kohdille.
Pyydystin kaiken kaikkiaan neljä kalaa, mielestäni se oli sopiva määrä ja riitti hyvin. Niimpä jäin maalle odottelemaan Kurotoraa, joka vielä näytti saalistavan kaloja. Puristelin turkkini vedestä ja aloin tämän jälkeen vielä nuolla valkoista turkkiani kuivaksi kun ei minulla muutakaan tekemistä odotellessa ollut.
''Kurotora, montako olet jo pyydystänyt?'' kysäisin vaivihkaa kaikoiralta.

Vastaus:

7kp!

Ginweed95

Nimi: Glowe

11.04.2017 19:01
.:|zou:.

"Jaa että auringonlaskua? Länsi on tuolla... Joo, tuossa suunnassa on hyvä kielleke, sieltä varmaan näkee ihan hyvin", Izou totesi ja vilkaisi muuta koirajoukkoa kysyvästi. Kisaragia ei auringon tuijotus kiinnostanut, ja Sayoko lähti viemään pentuja nukkumaan.
"Näyttää siltä, että menemme kaksistaan. Tänne päin, Gin-herra", Izou totesi ja lähti juoksemaan sulvan maan ylitse kohti länttä. Pian koirien edessä avautui kielleke, josta näki hyvin niin laaksoon, kuin punertavalle taivaalle. Izou jäi seisomaan paikoillaan, ja ihasteli taivasta.

Vastaus:

5kp!

Ginweed95

Nimi: Pyry

09.04.2017 15:20
Kurotora

Murahdin Akamelle käskien tätä olemaan hiljaa, irrottamatta katsettani jaloissani solisevasta vedestä. Korvat pystyssä minä tarkkailin vettä, kunnes hopeinen välähdys ilmestyi näkökenttääni. Salamannopeasti kuononi syöksähti veden alle ja iskin hampaani kalan viileään lihaan. Nostin pääni ja käännähdin katsomaan Akamea, kahlaten sitten vedenrajaan ja laskien kalani uroksen omien kalojen lähelle. Virnistin Akamelle. Lipaisin nenääni ja menin sitten takaisin asemiini veteen. Yksi kala livahti takanani ulottuviltani, enkä edes yrittänyt saada sitä kiinni; Sellainen turha loikkiminen ja molskiminen olisi karkoittanut loputkin joen kalat. Kun näin seuraavan kohti tulevan kalan, sukelsin veden alle - kuononi siis sukelsi - mutta kala pulikoi karkuun ja hampaani kalahtivat yhteen vedessä. Kiskaisin pääni ylös koittaen sitten hillitä itseni. Nyt piti rauhoittua, rauhoittua ja keskittyä kalojen pyydystämiseen. Jos nyt päästäisin ääntäkään, ne pysyttelisivät kaukana tältä paikalta vähintään pari kuukautta.
*Ehkei kuitenkaan*, ajattelin ja virnistin omalle, hieman tyhmällekin ajatukselleni.
Jälleen näin kalan, joka ui pahaa aavistamattomana minua kohti. Tai tarkemmin sanoen suoraa tietä edessäni mutta kuitenkin minua kohti. Tuijotin saalista tarkkaavaisena, liikkumatta kuin kivi, jalat harallaan vedessä. Sitten, salaman nopeasti kuononi iskeytyi veteen ja tunsin hampaideni lävistävän hopeakylkisen kalan suomuisen nahan. Suoristauduin, vein kalan ensimmäiseni luokse ja palasin takaisin veteen. Alkaessani tuijottaa vettä, vilkaisin syrjäsilmällä Akamea, joka oli siinä lähellä, sekin veteen tuijottaen. Sitten jatkoin veden kyttäämistä.

Vastaus:

17kp!

Ginweed95

Nimi: Ginweed95

07.04.2017 20:31
Akame

Kurotora murahti minulle, koska hän ei tykännyt siitä kun hoputin häntä.
''Leikkiä, leikkiä'', koitin sanoa kaikoiralle.
Kurotoran saavuttua joenrantaan, joi tämä vettä ja niin tein minäkin. Vesi oli ihanan raikasta ja makoisaa.
Pian kuitenkin kaikoira kysyi, alammeko saalistamaan niitä kaloja.
''Juu aletaan vaan'', sanoin innoissani ja menin nilkkojani myöden veteen katselemaan näkyisikö kaloja ja näkyihän niitä. Kaloja oli paljon ja ne uiskentelivat ristiin ja rastiin kovaa vauhtia.
''Tässä pitää olla nopea'', sanoin ja katselin kaloja tarkasti.
Pian laitoin kuononi nopeasti veden alle, koittaen saada kalan hampaisiini, mutta en onnistunut.
''Perhana'', tokaisin ja koitin uudestaa. En onnistunut toisellakaan kerralla.
Keskityin nyt oikein kunnolla kalojen saalistamiseen, odotin hetken ja laitoin taas nopeasti kuononi veden alle ja tunsin kun sain kalan hampaisiini. Purin kovaa ja nostin pääni ylös vedestä.
''Kuotoaa'', koitin sönköttää kala suussani jotta Kurotora olisi katsonut ja nähnyt, että sain kalan kii, mutta puheestani ei saanut selvää. Nousin pois vedestä ja vein kalan maalle, laskin sen siis pois suustani.
''Katso Kurotora, sain kalan! Näitä pitää kyllä saalistaa enemmän kuin yksi per naama, jotta nälkä lähtee'', sanoin Kurotoralle ja siirryin takaisin veteen.
''Miten sinulla onnistuu?'' kysyin kaikoiralta

Vastaus:

15kp!

Ginweed95

Nimi: Pyry

05.04.2017 18:42
"Sinuna pitäisin kuononi kiinni ja olisin hoputtamatta", murisin ja nostin ylähuultani, niin että hampaani paljastuivat. "Opettele kärsivällisyyttä sekä kunnioitusta toisia kohtaan tai minä opetan sitä sinulle!"
Tuhahdin Akamen loikkiessa joenrantaan. Olin toki nuorin kahdesta kuolleesta veljestäni mutta ei se minun luonnettani muuttanut. Olin tyytyväinen - jopa iloinen -, että he kaksi olivat olleet veljiäni ja opettaneet minut elämän tavoille. Jolkotin viimeiset metrit, kunnes pysähdyin joenrantaan. Kumarruin latkimaan muutaman suullisen raikasta, lähes jäistä vettä ja suoristauduin sitten luoden pikaisen silmäyksen taivaalle. Laskeva aurinko oli värjännyt taivaan punertavaksi ja se värjäsi punallaan myös joen hiljaa solisevan veden, jonka pinnalla viimeiset auringonsäteet tanssahtelivat. Nuolaisin huuliani. Oma kuvajaiseni heijastui veden pinnasta, yksisilmäinen kuvajaiseni. Niin... Yksisilmäisyys nyt vain oli osa minua ja olin jopa ylpeä arvestani, jonka olin pentuna saanut erään typerän naalin vuoksi. Käänsin katseeni Akameen.
"Joko me niitä kaloja alamme saalistaa?" kysäisin korviani eteenpäin liikauttaen.

Vastaus:

10kp!

Ginweed95

Nimi: Ginweed95

05.04.2017 17:56
Akame

Kurotora vastasi myönteisesti ehdotukseeni kalojen metsästyksen suhteen, hänellä ei ollut muutakaan tekemistä joten lupautui tulemaan kanssani. Kaikoira nousi seisomaan ja lähti kävelemään kohti jokea, tokaisten meinaanko mennä hänen mukaansa vai jäädä seisomaan loppupäiväksi paikoilleni.
"Tullaan tullaan!" tokaisin takaisin Kurotoralle tämän hoputtaessa minua.
Lähdin nopeasti kaikoiran perään miettimättä mitään sen enempää. Kävellessämme ihailin kuitenkin mietiskellen kaunista auringonpaisteista keliä.
*Kevät tulee kovaa vauhtia, lumikin on melkein kaikki jo sulanut. Ja sitten ei menekkään enää kauaa kun on jo kesä ja ihanan lämpimiä sekä kauniita kelejä*, mietin mielessäni kun kävelimme joelle päin.
Matka oli rauhallinen ja hiljainen, itse tosiaan katselin vain maisemia ja odotin, että olisimme perillä. Perillä voisimme keskustella enemmän Kurotoran kanssa.

Jonkin ajan kuluttua joki alkoi häämöttää ja kiristin vauhtiani, siirryin kävelystä juoksuun ja loikkasin matalalle puunoksalle, siitä toiselle oksalle ja tämän jälkeen takaisin maanpinnalle.
Saavuin joelle.
"Hop, hop, vipinää tassuihin", sanoin kiusoitellen kaikoiralle ja heilutin häntääni innoissani.

Vastaus:

16kp!

Ginweed95

 

Kuvat ovat Ginga mangoista, jonka tekijänoikeudet

omistaa Yoshihiro Takahashi !!

©2017 GingaWorld - suntuubi.com