Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

          Muistakaa laittaa oman ropehahmonne nimi tarinan alkuun.

  • Hahmon puhuminen laitetaan ''näiden merkkien sisään''.
  • Hahmon ajattelu laitetaan *näiden merkkien sisään*.
  • Hahmot ovat koiria ja susia joten muistathan käyttää tarinoissasi koira/susimaisia eleitä myös? esim. hännän heilutusta ja haukkumista.

 

Vuodenaika: Kevät

Twincesto_O.jpg

Lue tähän mennessä tapahtunut TÄSTÄ.

Voit nyt ansaita kokemuspisteitä myös mainostamalla GingaWorldia! Ilmoita vieraskirjaan yksityisviestillä sivut, joilla mainostit GingaWorldia! Mainosviekusta löydät tekstin jolla voit GingaWorldia mainostaa.

 
Mainostaja, aloittelija, mainosta 5 sivulla -> 15kp
Mainostaja,  helppo, mainosta 10 sivulla -> 30kp
Mainostaja, keskivaikea, mainosta 20 sivulla -> 50kp
Mainostaja, haastava, mainosta 35 sivulla -> 85kp
Mainostaja, mestari, mainosta 50 sivulla -> 120kp
 
Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Ginweed95

19.06.2017 22:51
Hopeanuoli (Gin)

Izoulle oli koko päivän ajan saapunut vieraita eri paikoista, minun huomioni kiinnittyi Izoun kohteliaisuuteen vieraita kohtaan. Izou osasi ottaa toiset koirat huomioon, hän oli hommannut naposteltavaa vieraille ja neuvoi näille myös missä olisi juomapaikka josta vettä voisi juoda. Makoilin varjossa Kisaragin kanssa, odotellen, että kaikki Izoun odottamat vieraat saapuisivat paikan päälle ja voisimme aloittaa keskustelut.
Meni jonkin aikaa, ennen kuin kaikki olivat koolla, mutta kun kaikki olivat saapuneet, nousin istumaan ja odotin Izoun aloitusta. Izou hyppäsi korkeammalle kivelle, saadakseen muiden huomion ja minä sekä Kisaragi hyppäsimme Izoun perässä kivelle, mutta jäimme hieman taka-alalle, koska nyt oli Izoun aika puhua.
Izou aloitti veljiensä sekä minun, että Kisaragin esittelyllä. Kisaragi siirtyi seisomaan Izoun oikealle puolelle, joten minä menin puolestani seisomaan Izoun vasemmalle puolelle.
"Oikealla puolellani on Mutsun valtias Kisaragi ja vasemmalla Oun ylipäällikkö, herra Gin", Izou kertoi.
''Tervetuloa minunkin puolestani'', sanoin tähän väliin vieraille, ennen kuin malamuutti ehti jatkaa keskustelua.

Esittelyiden jälkeen Izou kertoi mitä Sayokolle sekä pennuille oli tapahtunut matkalla Ouun. Hän kertoi myös, että susien teoista ei voi syyttää meitä Oulaisia, koska emme olleet millään tavalla tekemisissä susien kanssa ja ne eivät kuuluneet joukkoomme. Pian väkijoukossa alettiinkin kuhista siitä, mahtavatkohan Mutsun sudetkin olla samanlaisia kuin Oun sudet.. Izou kuitenkin sai järjestyksen takaisin huomauttaen, että kaikki sudet eivät ole samanlaisia, mutta niitä pitäisi pitää silmällä ja olla varovaisia, varmuudenvuoksi.
Izou kertoi myös kuolleesta pennustaan ja siitä, että halusi nyt lähteä päästämään päiviltä tämän suden joka jäi eloon sekä myöskin muut sudet jos niitä Oussa olisi, ja varmasti olisikin. Izou jatkoi, että mukaan ei mielellään otettaisi alle kaksivuotiaita uroita, koska tämä ei ollut mikään hauska metsästysreissu vaan nyt oltiin tosi toimissa.

Izou kertoi paljon muutakin, mutta lopuksi hän sanoin, että kaikki jotka mukaan haluaisivat tulla, tulisivat kotipaikaltaan suoraan Ouun, jotta esimerkiksi Miyagin koirat eivät joutuisi kiertämään suuren mutkan kautta tullessaan Ouun.
Näiden sanojen jälkeen, malamuutti astui syrjempään ja antoi minulle puheenvuoron. Minun pitäisi kertoa hieman näille koirille, mitä aluetta kannatti välttää ja mistä kannattaisi kulkea.
Niimpä minä astuin eteenpäin, suoristin ryhtiäni ja aloin kertoa koirille ohjeita. Koirat kuuntelivat minua todella tarkkaan ja olivat hiljaa. Halusivat varmastikkin tietää turvalliset reitit kotipaikaltaan Ouun. Minulla meni jokin tovi, ennen kuin sain kerrottua kaikille mitkä reitit olivat turvallisimpia ja mihin alueille ei kannattanut mennä.
''Onko jollain jotain kysyttävää vielä?'' kysyin vielä varmuudeksi kaikilta, kun olin saanut kerrottua kaiken.
Kukaan ei sanonut mitään, joten oletin, että kaikilla oli nyt tarpeeksi tietoa mistä kannattaisi tulla Ouun. Käänsin katseeni Izouun päin ''mitäs nyt tehdään?'' kysyin tältä ja jäin odottamaan vastausta.

Nimi: Glowe

14.06.2017 21:59
Lampiretkeä seuraava päivä sattui olemaan juuri sellainen kuin saattoi toivoa. Aurinko paistoi valkean, rakoilevan pilviverhon takaa, ja sai ainakin Izoun mustaturkkisen selän lämpiämään mukavasti. Tuuli kävi aika navakasti, mutta tuskin se olisi täysin avomaallakaan tuntunut liian kovalta tai katoavan kylmyyden hyytämältä. Tätä aukiota suojasi paksu muuri vähän vihertäviä idänselkovia, sekä pari ikivanhaa, sammaleista sugi-puuta. Izou kynnet raapivat karkeaa kiveä, kun isohko malamuutti pyrki laskeutumaan kiireettömästi, mutta sulavasti laakealta, metrin korkuiselta kallioalustaltaan. Hyvinhän se alastulo onnistui ja pian Izou seisoi ryhdikkäänä ottamaan vastaan kokuuntumiseen, tiedotustilaisuuteen osallistuvia koiria. Ensimmäinen ryhmä näytti tulevan jo puiden siimeksestä. Joukon kärjessä oli laaksossa asuva azorienpaimenkoira, narttu jonka nimi oli Nara. Naran perässä jolkotti reipasta tahtia melkein pari kymmentä koiraa. Ne olivat kotoisin laakson lähialueelta ehkä 50 kilometrin säteeltä. Lähialueilta jaksaisi ja ehtisi tulla kuuntelemaan perheitä, nuoria ja vanhoja.
"Ystävät, kiitos että olette tulleet paikalle. Oikealta löytyy pientä purtavaa ja tuossa suunnassa on mäen alla puro, jos janottaa. Sinne on noin puoli kilometriä täältä. Levätä voitte aukiolla tai puiden varjossa. Mikäli kokousta ei saada alkamaan tänään, majoitetaan teidät metsään sugi-puiden alle kaivettuihin pesiin. Nara, ole hyvä ja vie janoiset purolle", Izou tervehti ja antoi ohjeita kohteliaasti kumartaen tulokkaille, joista ison osan Izou tunsi ainakin nimeltä. Nara lähti viemään osaa purolle ja muut menivät tutustumaan ateriavalikoimaan. Pari koiraa yritti tulla juttelemaan Izoulle, mutta lyhyillä tervehdyksillä Izou osoitti nopeasti, ettei ollut vielä porinoiden aika. Koiria oli tulossa kokoajan lisää, osa veljien saattamana, osa muiden laaksossa asuvien koirien. Tulevien ryhmien jäsenmäärä alkoi pienentyä, sillä kauempana olevilta alueilta lähetettiin vain nopeinpia koiria.
"Iltapäivää Sioga. Onko Tome sairaana vai miksei hän ole tullut?" Samojen ohjeiden toistelemisen sijaan Izou puhui tarkemmin kauimmaisten alueiden, Miyagin prefektuureista tulleille koirille. Sioga ja Tome olivat yhden sillä alueella asuvan ryhmittymän vakikuuntelijoita, mutta nyt sekarotuinen Tome puuttui.
"Tome loukkasi jalkansa vain pari päivää sitten, ja päätti olla tulematta", Sioga vastasi rennosti, mistä Izou päätteli ettei Tomelle ollut käynyt pahasti.
"Viisas päätös, vaikka vamma ei olisi vakava. Kuka mukanasi on?" Izou vastasi ja laski sitten kysyvän katseensa Siogan vierellä kulkevaan koiraan. Se oli Siogan näköinen, mutta pienempi.
"Tässä on nuorempi veljeni Ousaki", Sioga vastasi, kun nuorta koiraa näytti vähän ujostuttavan esittäytyä. "Hän aikoo harjoitella myöskin viestinviejäksi, tämä on hänen ensimmäinen pitkä matkansa", Sioge jatkoi.
"Sehän on hienoa... Olkaa hyvät ja...", Izou antoi kaksikolle samat ohjeet kuin jo usein aiemmin. Aikaa kului, kunnes Izou kutsui Kazukin luokseen.
"Tuossa oli viimeiset kuuntelijat Miyagista. Ovatko kaikki Iwaten halukkaat tulleet?", Izou kysyi.
"Viimeinen lähettimme on palannut ja tuonut kauimmaiset koirat mukanaan. Luulen että kaikki ovat tässä", Kazuki vastasi.
"Hyvä, onko ketään purolla?" Izou kysyi ja kun Kazuki pudisti päätään, ja kertoi käyneensä juuri tarkistamassa juomapaikan, Izou jatkoi. "Voimme siis aloittaa", ja mustavalkoinen malamuutti loikkasi kivelle, punavalkean Kazukin ja muiden veljien jäädessä rivistöksi kiven juurelle.
"Isä, Gin, aloittakaamme", Izou huikkasi kiven takana varjossa oleville vanhuksille.(?) Kisaragi pääsisi vielä hyppäämään helposti kivelle, mutta silti Izou piti isänsä suoritusta silmällä, ennen kuin kääntyi yleisöön päin. Sinisilmäinen esikoinen päästi matalan ja vaimean ulvonnan, saadakseen läsnäolevien huomion. Suurin osa koirista oli kuitenkin jo kääntynyt kiveä kohti, suurinosa vielä lihaa napostellen ja auringossa makoillen. Ulvonnan seurauksena usean kymmenen koiran puheensorina kuitenkin vaimeni.

"Tervetuloa, ja kiitos että olette tulleet paikalle pitkänkin matkan päästä", Izou aloitti kuuluvalla äänellä, kivellä seisoessaan. Se antoi katseensa kiertää yleisössä ja yritti parhaansa mukaan saada katsekontaktin mahdollisimman useaan koiraan puhuessaan.
"Mikäli täällä on uusia kasvoja; minä olen Izou, tässä alhaalla ovat veljeni-" Izou aloitti asiallisesti ja puhuessaan veljistään, hän laski katseensa kiven juurelle. Kazuki kuitenkin kohotti katseensa ja totesi virnistäen: "Älä turhaan vaivaudu esittelemään meitä erikseen." Punavalkean koiran sanat saivat aikan pienen naurunkohahduksen yleisössä, joista suurin osa tunsi Izoun ja sen kuusi veljet. Izou virnisti allaan olevalle Kazukille, olishan kuuden veljen nimien luettelemisessa vierähtänyt tovi.
"Oikealla puolellani on Mutsun valtias Kisaragi ja vasemmalla Oun ylipäällikkö, herra Gin", Izou jatkoi kallistaen päätään vuorollaan isänsä, vuorollaan Ginin puoleen. Väkijoukosta kuului pientä puheensorinaa.
"Kuulinkin että Ousta on vierailulla joku tärkeä, hah, ylipäälliköstä ei tärkeämmäksi päästäkään", joku hirvikoirauros totesi hyväntahtoisesti. Izou kuunteli hetken koirien sanoja, jotka olivat pelkästään hyväksyviä tai ihmetteleviä. Mutsun ja Oun välit olivat olleet jo vuosikymmenen ajan hyvät.
"Äiti, mikä on ylipäällikkö?" Joku aikaansa syömiseen kuluttava pentu kysyi emoltaan melko takarivistössä.
"Ylipäällikkö on johtaja niin kuin valtias, mutta hän hallitsee Oussa. Hän on Oun valtias, mutta siellä valtiasta kutsutaan ylipäälliköksi", emo selitti pennulle.
"Kamalan pitkä nimi", pentu totesi huvittavasti ykskantaan ja jatkoi syömistä. Saattoihan ylipäällikkö kuulostaa pienen pennun korvaan kummalliselta, sillä se oli tottunut valtiaasta puhumiseen.
"Saanen huomauttaa, että kokoontumisen aihe voi järkyttää perheen pienempiä", Izou jatkoi yleisölle, mutta ei puuttuisi jos joku halusi pentunsa jäävän katsomaan. Emolleen äsken puhunut pentu jäi paikalle, pari narttua tai vanhempaa sisarusta lähti viemään nuorempia perheenjäseniään pois, mutta väkeä ei kumminkaan lähtenyt kuin kourallinen. Izou oli hiljaa vielä hetken, ennen kuin aloitti: "Hieman yli viikko sitten Oussa tapahtui ikävä välikohtaus, kun sudet kävivät yksin pentujen kanssa matkanneen Mutsun nartun kimppuun. Tuo narttu oli minun vaimoni Sayoko. Kiitän Outa avusta perheeni pelastamisesta, mutta harmillisesti yksi pennuistamme kuoli taistelussa. Haluan korostaa, ettei tapahtuma ole Oun syytä, eivätkä sudet kuulu Oun jäseniin", Izou kertoi ja joutui korottamaan ääntään kun koirien kimppuun käyvät sudet herättivät puhetta.
"Yksi pentuni tappaneista susista pääsi karkuun ja luulen että väkivaltaisia susia on enemmänkin. Lähden veljieni kanssa kostamaan susille. Jos-" Izou ei saanut puheenvuoroaan loppuun kun isokokoinen tanskandoggi nousi seisomaan puhuakseen.
"Pyytääkö Ou Mutsulta apua?"
"Ei, tämä on oma kostoretkeni", Izou vastasi tanskandoggille ja kohotti sitten katseensa yleisöön. "Jos susia on paljon, minä ja veljeni tarvitsemme apua. Otan mukaani vapaaehtoiset koirat, kun lähden takaisin Ouun. Vaikka joidenkin mielestä tämä on hauska metsästysreissu, en kelpuuta mukaani alle kaksivuotiaita koiria. Myös perheellisten kannattaa harkita mukaan lähtemistä", Izou täsmensi kun jossain takarivissä nuorempien koirien ilmeet kirkastuivat. Ne eivät välittäneet ikärajasta, joten ilmeisesti ne olivat kahta vuotta vanhempia. Izou katsoi yleisöä, josta suurin osa vaikutti innokkaalta. Vanhemmat koirat näyttivät miettivän jotain vähän huolestuneena. Izou uskoi tietävänsä mitä.
"Ilmoittautumisesta puhutaan hetken päästä. Mutsusta-"
"Anteeksi Izou-herra?"
"Niin, Sioga?"
"Täytyykö meidän täällä Mutsussa varautua? Täälläkin on susia", Sioga kysyi. Ennen kuin Izou ehti vastata, yleisö puhkesi puhumaan: "Ne ovat kumminkin samaa porukkaa, miksi varautua mihinkään, häädetään Mutsun sudet riistaa viemästä!"
"Ei!! Emme häädä ketään joka voi olla syytön. Emmehän me koiratkaan aina ole samaa porukkaa. Mutsun susien uhitteleminen olisi sama kuin sudet tulisivat sanomaan meidän palvelleen Hougenia", Izou huusi puheen yli, saaden yleisön hiljenemään ja nyökkäilemään hieman. "Turha synnyttää kiistaa täällä kotona. Mutta haluan tietää Mutsun susien yhteydet Oun susiin. Jos ne eivät kuulu niihin, ne jätetään rauhaan. Meidän täytyy kuitenkin olla varuillamme. Sudet eivät pidä vihjailusta ja Sayokon kimppuun käytiin Oun itäreunalla. Sudet voivat vaeltaa Mutsun suuntaan. En kuitenkaan usko että niin käy", Izou vastasi Siogan kysymykseen. Hän odotti hetken, olisiko kysyttävää.
"Shuusaku on luvannut jäädä auttamaan Kisaragia Mutsun valvomisessa", Izou jatkoi.
"Minä mitään apua tarvitse", Kisaragi tuhahti leikkimielisesti kiveltä, saadan lähimmät koirat naurahtamaan. Kaikki olivat hyvin tietoisia siitä että viimeinen valtias oli alkamassa läydä vanhaksi.
"He hoitavat kotopuolen asiat, eikä niiden järjestelyistä puhuta tässä kokoontumisessa. Nyt siirrymme vapaaehtoisten ilmoittautumiseen. Ajattelin, että on järkevintä toimia näin; jokainen Kuuntelija palaa omalla alueelleen ja kertaa kokoontumisen aiheen. Kokoonnumme Oussa. Jokainen siia kulkekoon itsenäisesti lyhyntä reittiään naapuriin. Turhaa Miyagin koirat käyvät mutkan täällä ja aiten vaeltavat Ouun. Siksi toivoisin että Gin herra voisi valaista tarkemmin aluetta jonne ei kannata mennä", tässä vaiheessa Izou astui sivummalle, antaakseen Ginille tilaa. Akita tunsi luultavasti turvallisimmat reitit Ouun.

Nimi: Ginweed95

14.06.2017 20:43
Tesshin

Jerome kertoi saavuttuani, että kukaan koirista ei ollut vakavasti loukkaantunut ja kun kysyin siitä, kyselivätkö koirat paljonkin sillä aikaa kun olin hakemassa pesätarvikkeita niin Jerome kertoi, että monet koirat miettivät missä ylipäällikkö viipyy.
''Niin, siitä on jo aika kauan kun ylipäällikkö lähti vierailemaan Mutsuun. Uskon ja toivon kuitenkin hänen palaavan pian. Emme voi muuta kuin vakuutella koirille, että Gin-herra saapuu pian. Toivottavasti hän tulisi lähipäivinä'', puhuin Jeromelle ja minua itseänikin alkoi jo mietityttää missä ylipäällikkö viipyi.
Vaikka vakuuttelinkin muille ylipäällikön tulevan pian, en kuitenkaan ollut itsekkään varma asiasta. Gin-herra kun oli sanonut viipyvänsä vain hetken aikaa. Toki ehkä hän nyt vain otti kaiken irti reissustaan vielä kun voi ja jaksaa.
Katselin hetken kipeän ja sairaan näköisiä koiria. Käänsin kuitenkin nopeasti katseeni pois ja käänsin katseeni takaisin Jeromeen.
''Hei Jerome, onko joku hakemassa ruokaa näille koirille? Lähetitkö jotkut siis jo hakemaan tai metsästämään ruokaa? Näillä koirilla on varmasti jo kova nälkä, eivät he ole syöneet moneen päivään kunnolla mitään'', kysyin Jeromelta ja jäin odottamaan tämän vastausta.

Nimi: Ginweed95

14.06.2017 20:34
Hopeanuoli (Gin)

Izoun ensimmäinen yritys hyppäämisen suhteen rannalle ei ihan onnistunut, se oli kuitenkin erittäin hyvä yritys ensikertalaiseksi.
''Hienoa, yritä vain uudelleen, kyllä sinä osaat!'' kannustin malamuuttia yrittämään uudelleen.
Malamuutti pohti ääneen sitä, että ehkä sukeltaminen auttaisi. Epäilin hieman Izoun suunnitelman suhteen, mutta en sanonut mitään, Izou teki juuri niin kuin parhaaksi näki. Jäin jännityksellä odottamaan Izoun seuraavaa yritystä. Izou sukelsi ja ennen hyppyään hän nousi pintaan nopeaa vauhtia, malamuutti hyppäsi ja pääsi rannalle!
''Hyvä Izou! Loistavaa!'' kehuin innoissani malamuuttia.
''Minäkään en oppinut tuota noin nopeasti kuin sinä, sain harjoitella muutaman kertaa ennen kuin sen opin. Sinä olet hyvä oppimaan'', jatkoin vielä kehumista Izoulle.
Loppu päivä menikin nopeasti, olimme lammella pitkän tovin. Harjoittelin itsekkin vielä vedestä hyppäämistä niin moneen kertaan, että olin aivan uuvuksissa. Oli mukavaa viettää aikaa Izoun kanssa ja harjoitella vanhoja temppuja. Olin koko päivän ollut ihan innoissani ja tohkeissani kun sain näyttää myöskin taitojani ja varsinkin siitä, että Izoukin oppi vedestä hyppäämisen, omalla tavallaan.

''Mennäänkö takaisin teidän luolallenne, minulle voisi uni maittaa ja ehkä ruokakin?'' kysyin malamuutilta ja meidän oli aika lähteä takaisin Izoun perheen luolalle.
Matka sujui nopeasti takaisin luolalle, vaikkain rinne jota viimeksi olimme tulleet alas, oli erittäin hankala kulkuinen, oli se nyt toiseen suuntaan paljon helpompi kulkea. Saavuttuamme luolalle, Sayoko oli tuonut meille molemmille valmiiksi kunnon palat karhunlihaa, jotta meidän ei tarvitsisi lähteä enään näin myöhään metsästämään tai hakemaan ruokaa mistään kauempaa.
''Kiitos Sayoko'', sanoin nartulle kun tämä antoi minulle lihapalan.
Söin ruokani nopeasti, koska minulla oli hirmuinen nälkä. En ehtinyt edes keskustelemaan paljoakaan, vaikka Sayoko koitti kysellä meiltä miten päivämme oli sujunut. Vasta sitten kun olin syönyt, sain keskusteltua kunnolla ja kehuin Izouta tämän puolisolle.
''Nyt minä menen kuitenkin nukkumaan, olen ihan loppu tämän päivän reissusta. Kiitos vielä lihasta Sayoko ja Izou, kiitos mukavasta päivästä'', sanoin hymyillen pariskunnalle, jonka jälkeen menin makaamaan maahan, painoin pääni etutassujeni päälle ja suljin silmäni. Nukahdin nopeasti.

Nimi: Glowe

14.06.2017 08:42
.:|zou:.

"Voinhan minä yrittää", Izou vastasi varmasti. Ei sitä epäonnistuminen haittaisi, virheistä oppisi. Izoulla olisi varmaan jalkavoimia riittävästi, mutta jos tekniikka uupuisi, saisihan siitäkin tekemistä kun miettisi mikä tyyli toimisi Izoulle parhaiten. Joten, Izou ui lähemmäs rantaa. Pitäisiköhän sen ottaa uimalla vauhtia? Se voisi auttaa. Izou ui varsin nopeasti, kohti sitä paikkaa jossa muisteli syvän kohdan alkaneen. Siellä malamuutti sitten ponnisti. Hyppyyn se kyllä pääsi, mutta ei aivan tarpeeksi päästäkseen rannalle. Takatassun molskahtivat vielä veteen, samalla kun eturuumis ylsi jo kuivalle maalle.
"Ei ihan", Izou totesi virnistäen. Ei se ollut ajatellutkaan onnistuvansa ensimmäisellä kerralla tavoitteeseensa. Tavoitehan oli ollut päästä vedestä pois. Izou kääntyi ja tuli takaisin syvään veteen.
"Ehkä sukeltamalla saisin enemmän vauhtia?" Izou mietti ääneen. Vastaisi Gin mitä tahansa, Izou jatkaisi: "Kannattaahan sitä aina koettaa." Izou ui kauemmas, jotta ehtisi kerätä vauhtia veden alla. Pohjakin oli sen verran lähellä, että sieltä voisi ponkaista apua. Siihen ei kuitenkaan kannattaisi opetella, sillä kaikkialla vesi ei ollut näin matalaa. Izou sukelsi hyvän matkan päähän rannasta ja kaarsi veden alla jyrkästi pohjaa kohti. Izou yrittittäisi ilman pohjan apua. Jotenkin pohja kuitenkin tuntui magneetilta, sillä Izou tiesi, miten paljon se helpottaisi työtä. Ei saa, ei saa, Izou muistutti itselleen ja virnisti veden alla, kun tassut meinasivat kokoajan mennä hipomaan kovaa, vakaata kalliopohjaa. Tavoitteessaan Izou onnistui, eikä koskenut vakaaseen maahan, vaikka uikin niin lähellä pohjaa kuin koskematta kykeni. Päästyään lähemmäs rantaa, sitä kohtaa missä oli edelliselläkin kerralla ponnistanut, Izou kaarsi ylöspäin, kohti pintaa. Kirsu menosuuntaan, ylöspäin. Izou oli jo muutenkin sukelluksessaan uinut nopeasti, mutta nyt uros todenteolla alkoi kauhoa vauhtia. Ei se ollut ihan kuin kala vedessä, mutta aika lujaa se kyllä meni. Vedenvastus, veden vastus, missä olisi paras kohta? Pinnalla ehkä? Siellä Izou ponnisti. Ja malamuutti pääsi myös korkeammalle, ja kokonaan rannalle. Hyppy ei ehkä ollut kaikista sulavin, mutta kääntyessään Ginin suuntaan, oli nuoremman koiran häntä ylpeästi pystyssä. Izou oli onnistunut. Ja päässyt maalla suoraan jaloilleenkin. Uros ei kyllä ollut nähnyt kovin selkeästi veden jälkeen, siinä olisi parantamisen varaa, eihän sitä muuten voisi iskeä tarkasti. Izou kokeilisi uudelleen, ja uudelleen. Kaipa se jossain kohtaa harjoittelun aikana onnistuisi jopa kääntymään ilmassa niin, että naama osoittaisi lopulta tulosuuntaan päin. Ehkä se myös näkisi jotain vedestä noustessaan, ja rutiinia kartuttaessaan.

Nimi: Ginweed95

12.06.2017 22:44
Hopeanuoli (Gin)

Izou epäröi naurahtaen, epäillen osaisiko hän enään uida koska viime kerrasta oli jo niin kauan aikaa kun hän oli käynyt uimassa.
''Etköhän sinä osaa vielä uida, voin tulla opettamaan jos et osaa'', huusin kiusoitelle malamuutille.
Pian kuitenkin koira tuli veteen ja ui syvemmälle.
''Osaathan sinä vielä uida'', sanoin naurahtaen.
Izoun uidessa, hän kertoi, etä lähteessä ei elä oikein mikään koska lähteen pohja on niin kovin kivikkoinen. Selittelyjen jälkeen hän sukelsi ja katosi pinnan alle joksikin aikaa. Odottelin pinnalla, että malamuuttikin tulisi takaisin pintaan. En lähtenyt vielä sukeltamaan, vaikka mielitekikin. Odotettuani jonkin aikaa, Izou saapui takaisin pintaan ja kertoi lammen lähteen olevan melkein alapuolellani. Innostuin tästä joten sukelsin heti katsomaan, kuultuani Izoun sanat. Avasin silmäni veden alla ja näin kauniin lähteen. Niitä ei kovin usein nähnytkään, lähteitä kun on niin harvoissa paikoissa yleensä. Oltuani jonkin aikaa vedenpinnan alapuolella katselemassa lähdettä, nousin takaisin pintaan.
''Olipa se kauniin näköinen'', sanoin malamuutille.

Pian Izou vaihtoikin puheenaihetta ja kysyi minulta, osaisinko vielä hypätä vedestä pois ponnistamatta pohjasta vauhtia.
''No ennen ainakin osasin, en ole vähään aikaan yrittänytkään, mutta eiköhän se onnistu. Miksi niin?'' kysyin uteliaani malamuutilta.
Izou kertoi, että haluaisi nähdä miten se tehdään. Ehkä hänkin halusi oppia hyppäämään samalla tavalla kuin minä.
''No niin, yritän'', sanoin vielä malamuutille ja lähdin uimaa hieman lähemmäs rantaa. En kuitenkaan uinut liian lähelle rantaa, koska tassuni eivät saaneet osua pohjaan.
Polkaisin jaloillani niin kovaa vauhtia vedestä kuin vain sain ja singahdin pinnan yläpuolelle ja sain käännettyä suuntani rannalle ja pääsin kuin pääsinkin maalle.
''Minä onnistuin!! Koita sinäkin!'' sanoin innoissani Izoulle, kehoni puhkui täynnä energiaa, oli hienoa osata vielä vanhoja temppuja tässä iässä.
''Jos haluat koittaa niin voin yrittää selittää jotenkin sinulle mitä sinun pitää tehdä, tätä on kyllä hankala selittää mutta.. tule hieman lähemmäs rantaa, älä kuitenkaan liian lähelle jotta tassusi eivät vain yllä pohjaan. Sitten polkaiset niin lujaa kuin pystyt pintaan päin, veden vastusta hyväksikäyttäen. Sitä ei kovin tuon paremmin voi selittää. Siihen tarvitaan erittäin hyvää jalkavoimaa ja uskon, että sinulta sitä löytyy. Meinaatko koittaa?'' kerroin innoissani Izoulle ja jäin odottamaan malamuutin seuraavaa siirtoa.

Nimi: Glowe

11.06.2017 17:10
.:|zou:.

Huh, Gin ei ollut pahastunut vaikeasta reitistä. Kun Gin oli mennyt viileään lammikkoon, Izou seurasi pian perässä rantaveteen.
"Siitä on aikaa kun olen uinut, osaankohan enää?", Izou naurahti ja meni myös sille syvyydelle, että malamuutti joutui uimaan. Myös Izou kierteli ja kaarteli pienessä lammikossa. Vesi ei päässyt ihan heti turkin läpi iholle asti, mutta kyllä se senkin teki aikanaan. Hui kun se oli kylmää.
"Tässä lähteessä ei elä oikein mikään. Pohja on liian kivinen kasveille ja kalay eivät pääse tänne", Izou selitti ja sukelsi. Malamuutin ei tarvinnut potkia kuin muutaman kerran, ja sen tassut osuivat jo pohjaan. Izou yritti upottaa kynsiään kivikkoon, mutta ei saanut tukevaa otetta pysyäkseen pohjassa ilman että uisi. Uros katseli ympärilleen kirkkaassa vedessä ja löysi pian etsimänsä. Lähde pulputti hiljakseen melkein keskellä lampea, sen erotti pohjasta nousevien kuplien takia. Izou päästi kehonsa nousemaan pintaan.
"Lammen lähde on melkein allasi", Izou sanoi Ginille, kunhan näkisi sen.
"Muuten Gin-herra, osaatko vielä hypätä vedestä? Siis pohjasta ponnistamatta?" Mikäli ylipäällikkö osaisi, jatkaisi Izou: "Voisitko näyttää miten se tehdään?"

Nimi: Ginweed95

10.06.2017 19:19
Hopeanuoli (Gin)

''No oli se hieman hankala, mutta kyllä minä siitä selvisin. Mukavaa mennä vähän haasteellisempia reittejäkin, näkeepähän ainakin pystyykö vielä samaan kuin ennen'', sanoin naurahtaen Izoulle.
Kun olimme saapuneet alas, Izou esitteli lammen ja kertoi, että se olisi rannasta matala, mutta siinä tulisi nopeasti äkkisyvää.
''Selvä'', sanoin Izoulle kun tämä antoi minulle tilaa mennä ensin uimaan.
Lähdin kävelemään lammen luokse. Kastoi tassuni kylmään rantaveteen.
''Huh, on tämä aika viileää. Mutta kyllähän me tänne nyt mennään uimaan, ollaan me molemmat kylmemmissäkin vesissä uitu'', sanoin Izoulle ja rohkaisin itseni menemään syvemmälle.
Kylmä vesi alkoi puskea läpi paksun turkkini, jatkoin silti matkaa syvemmälle ja pian vedestä tulikin äkkinäisesti syvää. En yltänyt enään tassuillani maahan joten aloin uida.
''Tässä kohtaa on se äkkisyvä!'' huikkasin Izoulle, jotta tämä tietäisi myös.
Uin hieman kauemmas vielä, jonka jälkeen aloin uida ympyrää ja muita ihmeellisiä lenkkejä. Odotin, että Izou tulisi luokseni ja voisimme uida ehkä vielä vähän kauemmas, jos uskaltaisimme.
''Tule jo Izou! Ei tämä vesi enään kylmää ole vaan ihanan viileää! Tähän tottuu nopeasti!'' koitin huutaa Izoulle, mutta en tiedä kuuliko tämä minua.

Nimi: Glowe

02.06.2017 23:56
>>Jerome

"Heh, niinpä", Jerome naurahti, kun Tesshin totesi ylipäällikön jääneen ehkä vain suustaan kiinni vanhojen ystävien luokse. Jerome kääntyi takasin loukkaantuneiden koirien suuntaan.
"Tesshin lähtee hakemaan pesänrakennustarpeita. Odottakaa te tässä, olkaa hyvät. Kerron nyt hieman teistä ja teidän tilanteestanne Oulle, ja katsotaan jos täällä olisi joku parannustaitoinen", Jerome selitti ensin pelokkaalle koirajoukolle, ja loikkasi sitten Vuorilinnan yhdelle kivelle. Jerome ulvoi lyhyesti, jotta saisi huomion.
"Tämä koirajoukko on joutunut susien hyökkäyksen kohteeksi naapuriprefektuurissa. He ovat täällä hoidossa, ja turvassa, kunnes he päättävät tarkemmin miten toimivat. Heitä tulee kohdella vieraina. Nyt, jos jollakulla on kysyttävää, on aika esittää ne. Mutta ensin; Onko täällä ketään, joka osaisi hoitaa haavoja ja sairaita? Nämä koirat ovat pahasti loukkaantuneita", Jerome selosti koirille. Koirajoukosta tuli esiin yksi narttu ja yksi uros, jotka lupasivat hoitaa haavoja. He ottivat muutaman vapaaehtoisen apurikseen. Oun koirilla ei ollut juurikaan kysymyksiä koirajoukkoa koskien, mutta selvästi niitä hermostutti kuulla susista näin pian uudestaan. Monet kysyivät, milloin ylipäällikkö tulisi takaisin. Se epäileväinen vanhus mutisi että oli varma jostain vallankumouksesta Oussa, mutta onneksi kukaan sen tovereistakaan ei enää ottanut sitä hirveän tosissaan. Joku nuori uros vain kuunteli kohteliaisuuttaan vanhuksen valituksia.
"En tiedä milloin ylipäällikkö palaa. Hän lähti vierailulle naapuriin, Mutsuun. On kulunut jo yli viikko, mutta uskon ettei mitään pahaa ole sattunut. Gin-herra tuntee tien Mutsuun, ja hänellä oli mukanaan Kisaragin poika. Mutsulaiset ovat ystäviämme, ylipäälliköllä ei varmasti ole mitään hätää. Jokatapauksessa, Gin-herra olisi varmasti myöskin ottanut nämä koirat hoitoon. Nyt emme voi tehdä tämän enempää. Pidämme näistä koirista huolta, ja odotamme ylipäällikön paluuta. Pysykää kaukana Itäkalliosta", Jerome toivoi sanojen vakuuttavan edes vähän, ja loikkasi alas kiveltä, jottei tarvitsisi kuulla enää kiperiä kysymyksiä. Tesshin tuli pian Jeromen luokse. Siihen mennessä kaksi parantajakoiraa olivat tarkastaneet koirien haavat ja vammat, ja raportoineet niistä Jeromelle.
"Ei juurikaan, mutta monet ovat huolissaan ylipäällikön viipymisestä", Jerome vastasi kenraalille.
"Kukaan vieraistamme ei ole hengenvaarassa. Muutamilla on lievästi tulehtuneita haavoja, mutta ne paranevat puhdistuksella. Eräällä vanhuksella on murtunut jalka, mutta jos hän lepää, hän selviää siitä. Muuten he ovat vain nälän heikentämiä. He tarvitsevat vain ruokaa, suojaa ja lepoa", Jerome raportoi omasta puolestaan Tesshinille.

Nimi: Ginweed95

26.05.2017 10:46
Tesshin

Jerome kuuli Ronin ja minun puheet ja ehdotti tämän jälkeen, että hän voisi jäädä Vuorilinnan pihalle ja katsella onko joku koirista loukkaantunut todella pahasti.
''Sopii, minä menen nyt ainakin hakemaan niitä oksia, joista saadaan sitten tehtyä joillekkin koirille pesät. Pidä sinä vahtia täällä Jerome'', vastasin tälle.
''Ja niimpä, toivottavasti ylipäällikkö palaisi pian jotta meitä uskottaisiin. Hän on ollut jo aika kauan reissussa, oletin hänen tulevan nopeammin takaisin. Mutta toki, antaa hänen nyt nauttia reissailusta ja ehkä juorutuokiot ovat venähtäneet hiukan, hänen nähdessään vanhoja tuttuja'', sanoin vielä Jeromelle, ennen kuin lähdin hakemaan oksia pesiä varten.
Keskustelumme jälkeen lähdin juoksemaan metsään, en katsonut tuliko Ron perässäni vai ei, eihän meidän tarvinnut kuitenkaan samasta paikasta niitä oksia hakea. Hän saa hakea sieltä mistä haluaa, tuli sitten perässäni tai ei. Nyt ei ollut aikaa odotteluun, vieraat koirat olivat väsyneitä ja halusivat varmasti mahdollisimman nopeasti lepäämään.
Päästyäni hieman syvemmälle metsään, etsin katkenneita oksia, mutta niitä ei kovin montaa löytynyt. Kuulin pian askeleita takaani ja käänsin katseeni.
''Ai hei, sinä seurasit minua'', sanoin nuoren näköiselle uros koiralle, taisi olla joku sekaroituinen rakki.
''Juu, haluisin tulla auttamaan sinua oksien kantamisessa. Minun nimeni on Bob'', koira esittäytyi minulle.
''Selvä, minun nimeni on Tesshin. Ota sinä vaikka nämä oksat tästä maasta mitkä keräsin ja vie ne sinne missä muut ovat'', sanoin Bobille.
''Selvä!'' koira sanoi innoissaan, otti oksat suuhunsa ja lähti juoksemaan takaisin muiden luokse.
Kun Bob oli lähtenyt, hyppäsin ottamaan hampaillani otteen isosta puunoksasta, pyörin jokseenkin samalla tavalla kuin Gin zetsu tenrō battōgassa, pitäen kovaa kiinni oksasta ja oksan katkesi. Tein saman tempun uudestaan ja uudestaan, kunnes minulla oli tarpeeksi oksia kasassa.
''Tulin takaisin, voinko auttaa kantamisessa vielä?'' Bob sanoi, saavuttuaan takaisin luoksen.
''No tuossa olisi taas hieman oksia'', sanoin tälle ja koira täytti suunsa niin piukkaan oksilla kuin sai ja niin tein minäkin.
''Nämä saavat riittää, eivätköhän muutkin lähteneet hakemaan oksia. Uskon, että näitä on tarpeeksi'', sanoin vielä ennen kuin otin niin paljon oksia suuhuni, että en enää pystynyt puhumaan.
Tämän jälkeen kävelimme takaisin muiden luokse Bobin kanssa. Pudotin oksat kasaan, mihin Bob ja muut koirat olivat jo oksia kasanneet. Narttu koirat olivat alkaneet rakentaa oksista pesiä Vuorilinnan pihalle.
''Tarvitsetteko apua?'' kysyin eräältä nartulta.
''Emme, autoitte jo paljon meitä. Kyllä me pesät itsellemme rakennamme'', narttu vastasi.
''Okei'', sanoin vain ja menin tämän jälkeen Jeromen luokse.
''No löytyikö ketään todella loukkaantunutta? Ja kyselikö joku Oulaisita mitään sillä välin kun olin poissa?'' kysyin Jeromelta ja jäin odottamaan vastausta.

Nimi: Glowe

24.05.2017 16:43
>>Jerome

Jerome pysytteli mieluusti vähän taaempana. Sakemannilla ei ollut pentuja kannettavanaan, mutta Jerome puikkelehti lauman joukossa, ja tuki välillä niitä joilta meinasi voimat loppua. Jossain puolessa välissä matkaa Jerome jäikin loppuajaksi yhden vanhan koiran viereen, joka nilkutti yhtä jalkaansa. Aikanaan koirat lopulta pääsivätkin Vuorilinnalle. Huh, matka sinne ei ollut ikinä tuntunut noin pitkältä.
Jerome kuunteli puolella korvalla, kun Tesshin ja Ron taisivat suunnitella pesien rakentamista. Siinä kuunnellessaan Jerome auttoi sen ontuvan vanhuksen makuulleen, ja lupasi katsoa sen kipeää jalkaa kohta. Jerome ei kylläkään ollut mikään parantajakoira, joten sakemanni ei laskisi hirveästi oman taitonsa varaan. Nyt se kääntyi Tesshinin ja Ronin puoleen, kävellen vähän lähemmäskin Oun koirakaksikkoa.
"Jos sopii, minä voisin jäädä tänne. Voisin vähän vilkaista onko kukaan näistä koirista loukkaantunut todella vakavasti, ja näköjään meillä on myös aukiollinen uteliaita kuulemaan mistä on kysymys", Jerome nyökkäsi päällään Oun koiria, joista pieni murto-osa asui vakituisesti Vuorilinnan aukiolla, ja joista oikeastaan kaikki katselivat ja supisivat vieraista, laihoista ja loukkaantuneista koirista. Kaipa se oli outoa tuoda noin resuinen joukko keskelle yltäkylläistä, paratiisimaista Outa.
"Toivottavasti ylipäällikkö palaa pian... Tuntuu etteivät nämä koirat -tai ainakin muutamat heistä-" tässä välissä Jerome vilkaisi vähän pitkin hampain sitä valittavaa, vainoharhaista vanhusta, joka oli matkallakin syytellyt Ronia ties mistä päättömästä toiminnasta, "luota meihin, ennen kuin ovat nähneet ylipäällikön", Jerome päätti sanansa vähän huolestuneen näköisenä.

Vastaus:

15kp!

Ginweed95

Nimi: Glowe

24.05.2017 16:33
.:|zou:.

Mustavalkea malamuutti oli jo laskeutunut alas, olihan se luultavasti vähän tottuneempi Mutsun maastoon, ja muutenkin kyseinen rinne oli Izoulle tuttu. Ginin varovaisuus oli täysin ymmärrettävää.
"Ai? Oliko se liian hankala? Olisit sanonut, olisi tänne pidempi, mutta helpompikin reitti ollut", Izou vastasi nolostuneena, kun Gin totesi rinteen olevan vaarallinen. Nyt Izouta jo vähän nolostutti, kun malamuutti ajatteli tarkemmin. Tuoda nyt väsynyt vanhus kiikkumaan rinteitä pitkin, miksei Izou ollut ajatellut?
Izou ravisti turkkiaan ja nuolaisi kuononsa toista puolta. "Tuossa se lampi nyt sitten on. Se on rannalta aika matala, mutta siihen tulee nopeasti äkkisyvä", Izou kertoi, ihan vain ettei tulisi hopeiselle akitalle yllätyksenä. "Teidän jälkeenne, ylipäällikkö", Izou jatkoi, vilkaisten lampea, jonka ohuen jääkerroksen alla olisi luultavasti jääkylmää vettä.

Vastaus:

8kp!

Ginweed95

Nimi: Ginweed95

21.05.2017 23:11
Tesshin

Huomasin Ronin lähtevän liikkeelle minun perässäni, joten en jäänyt enään odottelemaan vaa lähdin kulkemaan eteenpäin. Kävilin hidasta tahtia, jotta kaikki pysyisivät tahdissa mukana. Olisi väärin lähteä nopeaa tahtia vuorilinnalle, koska moni muu ei pystyisi liikkumaan nopeaa tahtia, koska koirat olivat niin sairaita. Kävellessäni, kuulin vanhan koiran ärhentelyä Ronille, mutta en jäänyt sen enempää kummastelemaan tilannetta, koska mielestäni siinä ei ollut mitään mihin minua olisi tarvittu. Ja olihan minulla kaksi pentua selkäni kyydissä, pennut tylsistyisivät jos pysähtyisin. Katsoin vähän ajan kuluttua taakseni ja huomasin, että Ron ja vanhus olivat lopettaneet keskustelunsa ja jatkaneet matkaa. He tulivat perässämme, mutta hieman kauempana.
Me kävelimme ja kävelimme.. matka tuntui ikuisuudelta, vaikka eihän täältä ollut kovin pitkä matka vuorilinnalle, mutta kun koirat joiden kanssa kävelin, kävelivät niin hitaasti, että saivat matkan tuntumaan monin kertaiselta.
Olisin halunnut vain juosta vuorilinnalle, mutta se ei nyt käynyt. *Milloinkohan ylipäällikkö tulee takaisin Mutsusta? Hän on viipynyt reissussa jo jonkin aikaa*, mietin mielessäni samalla kun kävelin eteenpäin. Mietin paljon muutakin, koska kävellessäni hitaasti, oli minulla aikaa pohdiskella. Pennut, jotka olivat selässäni, olivat nukahtaneet. Hyvä, sillä pitihän heidän kerätä energiaa rankan reissun jälkeen.

Hetken ajan kuluttua näin vuorilinnan, kiihdytin vauhtiani ja pian seisoinkin vuorilinnan pihalla. Kaikki muutkin koirat saapuivat pian vuorilinnalle. Menin maahan makaamaan, jotta pennut pääsisivät pois selästäni. Pentujen emo herätti pennut ja nosti ne pois selästäni, maahan.
''No niin kaikki te koirat, saatte nukkua tässä vuorilinnan pihalla, voitte hakea metsästä havunoksia tai muita puun oksia, jolla voitte rakentaa itsellenne pesän. Me tietenkin Ronin kanssa autamme teitä pesien rakentamisen kanssa. Sisälle vuorilinnaan en teitä kuitenkaan voi ottaa, pahoittelut siitä, mutta tässä vuorilinnan pihalla on myös turvallista nukkua joten saatte olla pihalla'', kerroin sairaille koirille ja käänsin tämän jälkeen katseeni Roniin.
''Ron, mennäänkö keräämään oksia ja autetaan koiria tekemään pesiä?'' kysyin Ronilta.

Vastaus:

20kp!

Ginweed95

Nimi: Mitjatar

20.05.2017 07:26
Ron

Ron lähti etenemään muiden mukana kohti vuorilinnaa hidasta tahtia. Hän huomasi äkäisen, tappokäskyjä huudelleen vanhuksen kompastuvan ja syöksähti miltei vaistomaisesti tätä kohti auttaakseen vanhuksen pystyyn. Vanhus huomasi hänet ja Kurokiri nosti vanhuksen pystyyn nopeasti.
"Näittekö?! Tuo yritti hyökätä kimppuuni! Tappakaa se ja nuo sen kaverit!!! Tappakaa!!!" vanhus ärjyi kurkku suorana. Joitain päitä kääntyi Ronia kohti järkyttyneet ilmeet naamallaan.
"Minä olin tulossa auttamaan sinua ylös", Ron selitti vanhukselle, vaikka oli jo ymmärtänyt, että vanhus oli sitkeä, eikä sen pää kääntyisi mitenkään. Vanhus jatkoi elämöintiään.
"Tämä on ansa! Ne yrittävät saada meidät ansaan ja tappaa meidät! Meidän pitää estää niitä! Ne pitää tappaa!!!" vanhus rääkyi. Kamatora meni vanhuksen luo selitti:
"Eivät he ole uhka. He auttavat meitä". Vanhus ei uskonut. Sitten Kamatora rohkaisi muita laumalaisiaan. He rohkaistuivat ja pudistelivat vanhukselle päitään, paitsi tietysti Kurokiri. Vanhus kihisi kiukusta ja Kurokiri asettui vanhuksen tueksi. Ron huomasi pian, että kulku ei ollut keskeytynyt.

Vastaus:

10kp!

Ginweed95

Nimi: Marveli

16.05.2017 00:13
Mel

"Mel! Tuletko partioon kanssamme?" kuulin huudon kauempaa Vuorilinnalta päin, kun itse nukuin juuri puun alla.
Nostin pääni ylös ruohikosta ja näin muutamien metrin päässä valmiina lähtevän joukkion, jossa olivat jo mukana CB, Rocket sekä Cross, jotka katsoivat minuun päin. Haukottelin nopeasti, nousten sitten ylös samalla haukahtaen heille:
"Tulen! Odottakaa minua!"
Kuulin aikuisten koirien nauravan hieman huvittuneina innokkuudestani. Ravistelin vielä nopeasti itseäni ja juoksin sitten nopeasti heidän luokseen. Astelin heidän perässään Vuorilinnalle päin, jossa näköjään loput partioista odottivat vielä muita tulijoita.
Istuin jonnekin vapaalle paikalle, kun vuorilinnan korkeimmalla tasanteella istuva ylipäällikkö Weed alkoi selittää, minne oikein lähtisimme tänään partioimaan.
"Tänään menette pitemmälle metsään, kohti jokea ja korkeita kukkuloita sekä...", kuulin harmaan uroksen äänen selittävän kaikille, kunnes kuulin kuinka vieressäni oleva Cross kysyi minulta lempeästi:
"Nukuitko hyvin, Mel?"
Käännähdin vanhaan naaraaseen, kasvoillani pienoinen hymy, vastaten sitten:
"Nukuin hyvin. Kiitos kysymästä, Cross."
Näin hänen häntäänsä heiluvan iloisena, joten tein samoin.
"Ja kaikki tänään kuljette neljän johtajakoiran ryhmässä.
Ryhmien johtajat jakavat teidät pienempiin ryhmiin, jotka partioivat tai metsästävät saalista luamlle."
Käännähdin takaisin ylipäällikkö Weediin päin, mutta tunsin oloni hieman ärsyyntyneeksi.
*Enhän minä melkein koskaan pääse johtajakoiraksi partioryhmään pienen kokoni takia.... Enkä usko, että pääsisin tälläkään kertaa sille paikalle..*, ajattelin hieman nyt murheissani ja tunsin mielialani hieman masentuvan.
Vähän ajan päästä kuulin Weedin alkavan puhua kuuluvalla äänellä:
"Ilmoitan nyt nämä neljä partioryhmien johtajaa: ensimmäistä metsästysryhmää johtakoon Rocket."
Katsahdin keltaruskean-valkoiseen borzoihin, joka näytti olevan ihan rauhallisen näköinen asiasta.
"Ja ensimmäistä partiointiryhmää johtaa GB", ilmoitti Weed ja katsahdin tällä kertaa mustavalkoiseen englanninsetteriin joka näytti olevan mielissään asiasta, jonka jälkeen Weed jatkoi puhumista:
"Toista metsästysryhmää johtaa George."
Huomasin valkoisen salukin ja tanskandoggin sekoituksen istuvan vähän matkan päässä minusta, kasvoillaan tylsistynyt ilme.
"Sekä viimeistä partiointiryhmää johtakoon...", kuulin Weedin sanovan epävarmana ja huomasin ylipäällikön katselevan ympärilleen.
Silloin hänen katseensa kohtasi innostuneen ilmeeni ja näin uroksen hieman hymyilevän.
"Ensimmäistä kertaa Mel", ilmoitti ylipäällikkö ja kuulin joidenkin hurraavan, nauravan tai kannustavan, kun kuulivat Weedin sanovan nimeni ääneen. Silloin kuulin Weedin vielä jatkavan puhettaan:
"Toivottavasti ymmärsitte ohjeeni ja voitte lähteä heti partioimaan.
Toivotan teille suotuisaa metsästysonnea!"
Sen jälkeen hopeanvärinen uros katosi sisälle Vuorilinnan päällikön onkaloon.
"Onko kivaa Mel? Pääsit siis vihdoin johtajakoiraksi?", kuulin takaani kysyvän haukahduksen joka tuli laumalaiseltani Kyoshirolta.
Näin valkoturkkisen, arpisen uroksen astelevan nopein askelin mua kohti.
"Minut laitettiin sinun ryhmääsi, joka ei sinänsä haittaa..", hän vastasi tällä kertaa vähän lempeämmin ja hymyilin hänelle hieman epävarmasti. Laskin pääni alas mietteliäänä.
*Niin..mutta miten oikein pystyn siihen?*
Pian tunsin Crossin lämpimän kyljen omaani vasten ja kuulin naaraan sanovan minulle kuin rohkaisten:
"Minä tiedän, että sinä pystyt siihen, olethan jo melkein 3-vuotta vanha ja mielestäni tarpeeksi kypsä johtamaan partioryhmää. Lisäksi minä ja Kyoshiro olemme kanssasi sekä me autamme ja neuvomme sinua, jos tarvitset apua, muista se!"
Nostin pääni ylös, katsahtaen kumpaakin koiraan ja tunsin oloni silloin paljon helpottuneemmaksi.
Huomasin, että ympärilleni oli alkanut kerääntyä jo muutamia laumalaisiani, jotka uskoakseni kuuluivat ryhmääni.
Kohotin hieman ryhmiäni, jonka jälkeen ilmoitin kuuluvalla äänellä:
"Lähdemme suuntaamaan eteläänpäin, kohti niittyjä."
Ilmoitettuani, minne oikein lähtisimme jaoin nopeasti kolmen koiran partioryhmät, jonka jälkeen lähdin johtamaan ryhmää kohti lauman rajoja.

Vastaus:

40kp!

Ginweed95

Nimi: Ginweed95

04.05.2017 21:51
Tesshin

"Lähdetään heti, ei tuhlata kallista aikaa", vastasin Jeromelle ja siirryin tämän jälkeen valkean husky emon luokse joka oli huonossa kunnossa ja tällä oli kaksin pentua vierellään. Katsoin hetken emoa ja pentuja ja mietin miten voisin olla jollekkin avuksi matkan aikana. Lopulta keksin idean.
"Hei", sanoin huskylle hymyillen.
"He-hei", vaalea koira sanoi minulle arasti.
"Saisinko kantaa pentusi? Näytät olevan huonossa kunnossa. Se helpottaisi matkaasi huomattavasti", ehdotin emolle.
Koira katsoi minua hetken epäillen ja mietti ennen kuin vastasi minulle.
"No jos siitä ei ole liikaa vaivaa", hän lopulta sanoi.
"Ei tietenkään", vastasin hymyillen ja kyyristyin alas jotta pennut pääsivät selkääni. Pennut epäröivät, mutta emon kehotuksien jälkeen pennut kiipesivät selkääni.
Kun pennut olivat kyydissäni, nousin ylös ja hymyilin husky emolle.
"No niin Jerome, nyt olen valmis lähtemään", sanoin ja lähdin kävelemään hitaasti eteen päin.
"Tulkaa", sanoin vielä muille.
Vauhti ei saanut olla liian luja, koska mukana oli vanhojakin koiria ja muutenkin, koirat olivat sairaista. Hidas kävelytahti oli hankalaa pitää yllä, mutta onnistuin siinä kuitenkin.

Vastaus:

10kp!

Ginweed95

Nimi: Glowe

03.05.2017 14:37
>>Jerome

Märän maan kosteus oli jo alkanut imeytyä Jeromen paksyun turkkiin, pääosin takajlkojen ja persuuksen vaaleanpaan karvaan. Se tuntui ikävän viileältä, mutta paimenkoira piti ryhtinsä ja tarkkaili laumaa, sen ympäristöä, sekä Vuorilinnan suuntaa. Nälissään koirat olivat ahmineet osansa sekunneissa ja nyt ne kyyhöttivät makuullaan tai iatualtaan toisiaan vasten painautuneina. Niille tuli varmasti Jeromeakin helpommin kylmä, kun niillä ei ollut energiaa juuri mihinkään. Jotkut niistä tutisivatkin silmiinpistävästi, mutta vieraana koirana Jerome ei viitsinyt mennä niiden viereen. Enää ei kumminkaan tarvitsisi odottaa kauan.
Jeromen korvat värähtivät samaan aikaan kuin Kamatora kohotti päänsä maasta. "Joku tulee", Kamatora totesi valppaasti, herättäen lähimpien tovereidensakin huomion.
"Tesshin ja Ron sieltä tulevat, ei syytä hätääntyä", Jerome vastasi ja suurinosa koirista rentoutui.
"Tesshin! Ron!" Jerome tervehti, kun sakemanni ja Kogakoira tulivat pian näkyviin. Jerome seurasi katseellaan kun Tesshin tuli sen luokse.
"Niin taitaa olla parasta. Heidät pitää saada jonnekin kuivaan ja lämpimään. Lähdetäänkö heti?" Jerome kysyi.

Vastaus:

15kp!

Ginweed95

Nimi: Ginweed95

02.05.2017 09:02
Tesshin

Ron nyökkäsi minulla joten voisin mennä hänen mukaansa auttamaan Jeromea ja häntä siirtämään koirat Vuorilinnalle. Pian sakemanni pinkaisi juoksuun jäämättä odottamaan minua ja huusi "tänne päin". Lähdin siis oitis juoksemaan nopeasti saksanpaimenkoiran perässä metsään. Matkan varrella Ron nappasi nopeasti ja huomaamattomasti kuparifasaanin jonka oli nähnyt. Pian fasaani roikkui Ronin suussa ja saavuimme miltein heti tämän jälkeen aukiollo jossa lauma sekä Jerome olivat. Kävelin hitaasti Jeromen luo, katsellen samalla ympärilleni sairaan näköistä koiralaumaa.
"Hei Jerome, tulin auttamaan teitä ja katsomaan mikä tilanne täällä on. Viemmekö me nämä koirat Vuorilinnalle nyt?" kysyin Jeromelta ja jäin odottamaan tämän vastausta.

Vastaus:

5kp!

Ginweed95

Nimi: Mitjatar

30.04.2017 20:35
Ron

Kuullessaan Tesshinin kysymyksen, Ron nyökkäsi oitis.
"Tule vain", hän vastasi.
*Toivottavasti he ovat vielä kunnossa. Jerome varmaan pitää heistä huolta nyt, mutta minun täytyy silti olla huolissaan. En saa karistettua sitä huolta poiskaan*, uros ajatteli ja ryntäsi juoksuun jäämättä odottamaan Tesshiniä.
"Tänne päin!" Ron huusi ja juoksi eteenpäin. Pian metsä tuli näkyviin. Ron juoksi suoraan metsään. Kuparifasaani piilotteli pensaassa ja Ron säntäsi miltei automaattisesti sen perään. Hän nappasi sen nopeasti ja palasi reitille. Pian hän oli jo aukiolla, jossa lauma oleili.

Vastaus:

5kp!

Ginweed95

Nimi: Ginweed95

30.04.2017 20:14
Hopeanuoli (Gin)

Heräsin juuri, kun Izou oli tulossa herättämään minua. He olivat Sayokon kanssa heränneet jo hieman aikaisemmin. Lähdimmekin heti Izoun kanssa matkaan, jotta päivä ei menisi hukkaan. Olihan tässä nukuttu jo ihan tarpeeksi kauan tätä päivää. Nousin siis ylös ja haukottelin niin, että kurkunpohjaltani kuului pieni kimeä inahdus. Olin nukkunut erittäin hyvin viime yön, pitkästä aikaa.
''Izou, näytä tietä'', sanoin malamuutille ja lähdimme matkaan.
Juoksimme reipasta tahtia, jotta pääsisimme nopeasti perille. Ei mennyt kovin kauaakaan kun Izou totesi minulle, että tuolla se näkyy. Olimme siis todella lähellä jo. Izou pysähtyi jyrkänteelle katsomaan alas. Siirryin varovasti Izoun viereen ja katselin myös maisemia.
''Hienolta näyttää'', sanoin katsellessani ympärilleni.
Kun jyrkänteeltä katsoi alas, sen pohjalla näkyi pieni lampi. Lampi näytti olevan jäässä. Pian Izou kertoikin, että oli viime vuonna pudonnut Miun kanssa alas jyrkänteeltä varmaankin, niin ainakin ymmärsin. Joten malamuutti ehdotti, että menisimme loivemmasta kohdasta jyrkännettä alas, jottei sattuisi nyt tällä reissulla mitään ikävää. Izoun loikatessa jyrkkään rinteeseen, minua hieman jännitti, koska rinne tosiaan oli jyrkkä, mutta hyppäsin kuitenkin Izoun perässä rinteeseen. Izou käveli tiheää siksakkia edelläni alas ja minä seurasin malamuuttia. Jännitin jalkojani ja pian liukastuinkin ja törmäsin melkei Izouhun, onneksi sain kuitenkin hiljennettyä vauhtiani niin, että kummallekkaan meistä ei sattunut mitään.
Hetken kuluttua olimme melkein alhaalla, kuljin varovasti Izoun perässä ja odotin vain sitä, että pääsisimme alas asti. Saavuin alas ja huokaisin helpotuksesta.
''Huhhuh, olipa tuo aikamoinen reitti. Vaarallinen paikka tämä, ainakin ensikertalaiselle'', sanoin Izoulle ja huokaisin vielä kerran helpotuksesta.

Vastaus:

20kp!

Ginweed95

Nimi: Ginweed95

25.04.2017 20:48
Tesshin

Ron kertoi laumasta sairaita koiria, kuuntelin tarkkaan ja esitin kauhistuneen ilmeen Ronin kertoessa miten asiat olivat, ihmisistä, susista ja muusta. Hän kysyi mitä pitäisi tehdä ja ehdotti myöskin sitä, että jos koirat toisi tänne Vuorilinnalle turvaan. Ron piti katseensa tiukasti kii minussa ja näytti siltä, että haluaisi vastauksia nopeasti.
''Hyvä on, hyvä on. Mennään hakemaan ne koirat tänne Vuorilinnalle turvaan, ainakin siksi aikaa, että parantuvat täysin. He voivat nukkua jossain tässä Vuorilinnan pihalla, mietitään sitä lisää sitten kun olemme saaneet heidät tänne. Tulenko mukaasi hakemaan heitä?'' kysyin Ronilta.

Vastaus:

5kp!

Ginweed95

Nimi: Glowe

24.04.2017 21:08
.:|zou:.

Izou johdatti kaksikon perheensä luolalle. Sayoko oli jo luolassa tiukalla kerällä pentujensa suojana, ja Giniin hymyillen vilkaisten Izou lähti hiippailemaan luolaan, jottei herättäisi toisia turhaan. Izou lähti jo Sayokoa kohti, mutta kuullessaan Ginin hyvän yön toivotuksen malamuutti pysähtyi ja katsoi taakseen makuulleen käyneeseen akitaan.
"Hyvää yötä, Gin", Izou vastasi, katsoi vanhaa läheistä koiraa hetkisen mietteissään, ennen kuin meni makuulle vaimonsa viereen. Sayoko ei herännyt Izoun saapumiseen. Ihan hyvä jos narttu sai nukkua, edelleen Izou uskoi että pennun kuolema oli emolle vaikeampi asia kuin isälle. Izou nukahti pian.

Aamulla Izou heräsi siihen, kun Sayoko antoi sille märän nuolaisusuukon kuononpieleen. Izou melkein säpsähti hereille unestaan, jota uros ei valitettavasti enää sekunttien kuluessa muistanut. Hetken uros katsoi Sayokoa hölmistyneenä, kuin ei olisi tajunnut kuka siinä vieressä makoili.
"Huomenta", Sayoko tervehti lempeästi, ja ilmeisen huvittuneena Izoun pöllästyneestä ilmeestä.
"Hu-HUOOOmenta..." Izou vastasi, mutta aamutervehdys keskeytyi haukotukseen. Pojat eivät olleet vielä heränneet, ja Izou vilkaisi Ginin suuntaan. Nukkuiko akita?
"Mitä tänään tapahtuu?" Sayoko kysyi uteliaasti ja nyökkäsi päällään perheen vierasta, Giniä.
"Gin ja minä ajattelimme mennä kaksistaan uimaan jonnekin... Ajattelin sitä eteläistä lähdettä, siellä... siellä... äh.." Izou yritti miettiä mikä varasti Sayokon tuntemapaikka oli lammen, -joka oli oikeastaan lähde- lähistöllä.
"Eikös siinä ole se kallio josta sinä ja Miu putositte viime vuonna, ja saitte lumivyörynkin aikaan?" punavalkea narttu kysyi hetken mietittyään.
"Kyllä, juuri sitä lampea tarkoitan. Eikä se mikään lumivyöry ollut, pikkuisen vain humahti lunta mukana", Izou väitti vastaan, vaikka muisti kyllä hyvin itsekin, että jos Miu ja hän eivät olisi olleet liikkuvien lumilohkareiden päällä, olisi alle jäänyt koira kuollut. Sayoko naurahti Izoun kiistelylle, ilmeisesti narttukin oli vähän eri mieltä 'pienestä humahduksesta'.
"Mutta niin, jos siis voisit hoitaa poikia päivän ajan? En tiedä kauanko olemme Ginin kanssa lammella, mutta kun lähettejäkin saattaa palata tänään", Izou kysyi silkinpehmeästi, vaikka tiesi, ettei Sayokoa tarvinnut suostutella huolehtimaan pennuista.
"Älä mieti niitä lähettejä, Izou, vaan vietä nyt laatuaikaa ylipäällikön kanssa", Sayoko toppuutteli puolisoaan.
"Minä yritän..." Izou vastasi korviaan vähän luimien. Ei kai virkaintoisuudessa ollut mitään pahaa? Uskoiko Sayokokin Izoun ajavan itsensä loppuun? "Keksi sinäkin poikien kanssa jotain kivaa. Ömm... Käykää metsästämässä", Izou ehdotti.
"Ei kannata, Miun luolan karhusta jäi aika paljon jäljelle", Sayoko vastasi.
"Ei kun voihan vieraille alkaa jo kerätä ruokaa, ei riista parissa päivässä vanhene... Mutta jos ette halua metsästää, niin.... Käykää siellä vuorella, Kisaragin luolassa. Pojat halusivat mennä sinne", Izou jatkoi. Sayoko mietti hetken.
"Tuo voisi kuulostaa ihan hyvältä. Ehdotan sitä pojille jahka he heräävät. Antaa heidän nukkua nyt", narttu vastasi.
"Niin.. Otathan jonkun mukaan sinne vuorelle?" Izou kysyi, eikä tajunnut heti lipsautustaan. Izou halusi toisenkin aikuisen pentujen turvaksi siksi, että pelkäsi pienokaistensa menettämistä, ei suinkaan siksi ettei Sayoko pärjännyt pentujen kanssa. Mutta miten Sayoko vihjaisun ottaisi, Izou nuolaisi hermostuneesti kirsuaan, kun vaimo käänsi katseensa Izouun. Hetken Sayoko oli hiljaa, melkein kuin punnitsisi Izoun sanoja, tai ainakin Izousta se siltä tuntui. Saattoihan narttu muitakin juttuja miettiä.
"Joo, otan", Sayoko totesi välinpitämättömästi. Huh, Izou oli jo ehtinyt pelätä että narttu suuttuisi taas.
"Hyvää päivää teille, me tästä voisimme lähteä Ginin kanssa", Izou päätti keskustelun ja nousi makuulta luolan lattialta, jota oli pehmustettu kuusenoksilla ja sammalella. Mikäli Gin ei olisi hereillä, Izou herättäisi sen ja kaksikko lähtisi lammelle.

"Tuolla se näkyy", Izou totesi taaenpana kulkevalle Ginille, ja malamuutti katsoi jyrkänteeltä alas. Sen pohjalla näkyi pienehkö lampi. Se ei ollut kuin kymmenisen metriä leveä ja pitkä. Sen päällä ei ollut lunta, ja lampi näytti olevan jäässä. Oli siellä kumminkin vettä uimiseen asti, vedenpintaa laskevasta jäästä huolimatta. "Putosin viime vuonna Miu kanssa tuolla vähän edempänä, mennään tästä vähän loivemmasta kohdasta alas", Izou totesi ja loikkasi jyrkkään rinteeseen. Vaikka Izou puhui loivasta, sai tässäkin rinteessä olla tarkkana, että erotti missä oli pelkkää lunta ja missä kiveä. Rinteessä oli ikäviä kallionkoloja, ja sitä oli vaarallista mennä kohtisuoraan alas. Izou lähti siis kulkemaan tiheää siksakkia rinnettä alas.

Vastaus:

35kp!

Ginweed95

Nimi: Glowe

24.04.2017 12:42
>>Jerome

"Älkää arkailko, saatte syödä tämän kaiken", kun Ron ja Jerome tulivat saaliineen resuisen koiralauman luokse, Jerome vakuutteli heille, että saaliita sai syödä. Ron ehdotti menemistä Vuorilinnalle.
"Mene sinä, minä jään tänne turvaksi. Etsi Tesshin, Ron. Hän osaa varmasti ehdottaa mitä tehdä!" Jerome huusi Ronin perään, sillä nuorempi ja tummempi sakemanni pinkoi jo metsän halki. Jerome katseli hetken sen perään, ennen kuin käänsi huomionsa takaisin vieraaseen laumaan. Se nuori, suvaitsevainen ja rauhallinen koira, Kamatora jos Jerome oikein muisti, oli alkanut jakaa pehmeä lihaisia saaliita emoille ja pennuille. Kun nuorimmat olivat saaneet ruuat, oli vanhinpien vuoro.
"Minne se lähti?! Häh?! Etkö vastaa!!??" Se epäluuloinen vanhus ärisi niskavillat pystyssä Jeromelle.
"Ron meni hakemaan Oun kenraalia, Tesshiniä. Ylipäällikkö ei pääse juuri nyt tulemaan, mutta siitä seuraavaksi vastuussa on Tesshin. Syökää nyt kunnolla, että jaksatte Vuorilinnalle. Siellä saatte lisää ruokaa", Jerome selitti niin vanhukselle kuin muillekin.
"Kiitos Jerome", Kamatora sanoi nyökäten ja alkoi syödä omaa pientä osaansa. Jerome istahti märälle maalle ja piti vahtia, jos joku haluaisi nukkuakin tässä välissä. Tosin, Ron löytäisi Tesshinin varmaan nopeasti, eikä aikaa lepäilyyn jäisi paljoa.

Vastaus:

12kp!

Ginweed95

Nimi: Mitjatar

24.04.2017 06:47
Ron

Tesshin juoksi Ronia vastaan ja alkoi pommittaa tätä kysymyksillä.
"Tesshin, vastaan tuli vieraita koiria. Kokonainen lauma! He ovat laihoja ja sairaita ja tarvitsevat apua. Ihmiset valuttivat maahan heidän reviirilleen jotain ainetta, joka teki heidät ja kaikki muut eläimet siellä sairaiksi. Siksi riistakin lähti. Kun he yrittivät siirtyä puhtaammille maille, sudet kävivät heidän kimppuunsa. Heidän haavoistaan ei kylläkään vuoda enää verta. Kävin Jeromen kanssa hieman metsästämässä heille. Laumassa on aikuisia uroita, vanhuksia, pentuja ja emoja. Heitä on kymmeniä", Ron selosti.
"Mitä meidän pitäisi tehdä?" uros kysyy Tesshiniltä kääntäen katseensa tähän.
"Ajattelimme tuoda heidät hieman myöhemmin tänne Vuorilinnalle. Siellä olisi paremmat oltavat kuin siellä, missä he ovat nyt", hän jatkoi pitäen katseensa tiukasti kiinni Tesshinissä.

Vastaus:

10kp!

Ginweed95

Nimi: Ginweed95

23.04.2017 22:51
Hopeanuoli (Gin)

Izou käänsi katseensa minua kohti ja kertoi, että uimisehdotus kuulosti hyvältä ja se, että viettäisimme kahdestaa poikien keskistä aikaa. Hän kertoi myös, että laakson ulkopuolella oli lampi, jossa saattoi olla vielä jäätäkin rikottavana. Se kuulosti oikein mukavalta. Pian malamuutti totesi olevansa väsynyt ja ehdotti minulle, haluaisinko mennä hänen ja Sayokon luolalle nukkumaan.
''Totta kai, jos se vain sopii, että tulen sinne nukkumaan'', vastasin Izoulle ja malamuutti vaikutti siltä, että se sopisi heille jos nukkuisin siellä. Toki ei kai hän muuten olisi ehdottanutkaan, että menisin heidän luolaansa nukkumaan jos se ei kävisikään.
Lähdimme siis liikkeelle, jotta emme väsyisi ainakaan kesken matkan. Izou juoksi edeltä ja minä juoksin tämän perässä. Juoksimme nopeasti luolalle, keskustelematta matkalla mitään. Kun saavuimme luolalle, valitsin hyvän nukkuma paikan joka oli kuitenkin kauempana Izousta ja tämän perheestä. En halunnut kumminkaan sentään ahdistella heitä. Koitin olla mahdollisimman huomaamaton nukkuessani heidän luolassaan. Sayoko ja pennut olivat jo unten mailla joten piti olla hiljaa, emmekä voineet enään keskustella Izoun kanssa.
''Hyvää yötä Izou'', sanoin kuiskaavalla äänellä Izoulle, käperryin kerälle ja aloin nukkumaan odottaen tulevaa päivää.

Vastaus:

16kp!

Ginweed95

 

Kuvat ovat Ginga mangoista, jonka tekijänoikeudet

omistaa Yoshihiro Takahashi !!

©2017 GingaWorld - suntuubi.com